IRC-Galleria

Mut mä tunnen tän paskan sit sunkin puolest, välitin susta enkä
sun ulkokuoresta. Miksei välitetä miltä musta tuntuu, tää välil vetää
mut tosi maahan, miksi mut yksin jätetään ? Emmä koita sanoo,
että itkisin sun perään, mua pelottaa vaa että jaksanko enää menettää.
Nyt mä tiedän miltä tuntuu olla lasi joka hajoaa, ja tiedän mitä
tarkottaa, ku alas vajoaa. Mä luulin joskus, että oisin ollu masentunu
mut nyt tajuun ku tältä ei oo ennen tuntunu. Jos oisin ollu paska
tai ansainnu tän, ni sit mä voisin helposti jättää taakse tän.
En tiedä tunnenko vihaa, suruu, itkuu vai tuskaa, mut mä todellakin
välitin mun murusta. Mietin vaan et miten sä pystyit tekee silleen.
Mä itken yöt, mut sulhan on jo varmaa jo joku uus mun tilalla,
maailmassa riittää liika näit kusipäitä. Eikä sul oo tunteita, et oo
varmaan ees itkeny, oisit ollu yksin ees etkä uutta sinne pyytäny.
Oisit käyttäny aivoi, tai ollu viisas. Sun takii mun elämän iloni löytyy
viinast.

_{Siit on kauan aikaa, mut en voi unohtaa
Muistan sun silmät, ne tuikki kun tähdet
Tunnen sen vielki ku otat kii mun kädest
En halunnu tätä, en halunnu pois lähtee
Toivon et sun tielles paistaa auringonsäteet
Nyt mä itken iltasin, ja kaipaan sua vieree
Et sä enää palaa, mut oot aina mun mieles
Muistan aina ku sanoit että mua rakastat}