IRC-Galleria

Peikko pimeän ajan
Hiljaa hiipii hämärissä

Heikkoa hetkeä hakien
Peikko epävarmuuden


Vangikseen varomattoman tahtoen


Mieleen murtautuu
Toivon epätoivoksi muuttaen
Ajatukset apatiaksi


Uhrin etsii murheisen
Lisää surun suolaa sirottaen
Haavoihin hauraisiin

Uhri aavistamatta syytä sen
Sisäisen kivun
Sortuu alle peikon pahaisen


Ympäristöönsä kiukkua kylväen
Lisäten tuskaa oman sydämen


Peikko ajan tumman, valottomuuden
Tasajalkaa hyppii iloiten
Syösten herkät pimeään kadotukseen


Taistella täytyy vastaan tuota
Pyrkiä pois epätoivon suolta


Suon pettymyksen yli kulkea täytyy
Taakseen katsomatta
Muuten ajatukset paikoilleen jäätyy


Käsitellä ajatukset mielessään niin

Ettei peikon kädet yllä
Toivon ja onnen sävelmiin


Sillä toivoa aina meillä on
Vaikka toisina päivinä
Ajatuskin niistä on mahdoton


Sisälleen ei mietteitä kipeitä kätkeä saa
Sillä sitä peikko harmaan pimeän suon odottaa


Aina valo palaava mieleen on


Sen kun mielessä pidämme
Onkin peikko pimeän ajan
Se olento toivoton ja onneton