IRC-Galleria

Vielä tunti niin pääsisin tänään syömäänkin. Vielä kaks tuntia ni vois sanoo masennukselle ja yksinäisyydelle good bye. Vielä kolme päivää kun pitää mennä seurakunnalle tienaamaan. Vielä
viisi päivää niin pitää mennä kaivokselle tienaamaan. KAHDEKSI kuukaudeksi! Vielä kun sais ruokaa
ja hyvän mielen niin vois laskea vielä pidemmälle.

"En enää haikaile kultaa vaan tyydyn hopeaan."

Nyt koitti uuden sarjakuvakauden päivänvalo! :)

:DDDDDDDDDDDD

Ah laiskuus.

Mä lähen oikeesti ihan lähiaikoina vaikka yksin ulkomaille!! :D Saateri.

Helsinki suuntana ja määränpäänä Mariellan loistoshippi! Luvassa hyvää seuraa ja musiikkia ja juotavaa. Aattelin äsken et mitä jos vain nukkuisin hytissäni koko risteilyn ajan. :D Väsyttää niin sikana.

Aattelin kans semmosta. Että. Tasan vuoden kuluttua. Tarkalleen ottaen vuoden ja kahden viikon päästä olen matkalla ulkomaille. Kohde tuntematon. Seurassa hyvät tuttuni Sini ja Satu. :) Antaa ajan liitää vaan!

Anteeks tytöt!!! Mua harmittaa aivan sikana!!!

:'(

Huh huh, pakko myöntää että eilinen oli astetta rankempi päivä. :D Ja viisi astetta nopeammin kulunut päivä! Ei sitä joka päivä hillu ympäri kuntaa Punahilkan tamineissa ja sotkemassa ihmisten kasvoja punaiseksi ja heittele karkkeja sinne tänne ja vieläpä laula sooloa suuren yleisön edessä! :O
Kerta kaikkiaan unohtumaton päivä! Vaivalla suunniteltiin penkkarit ja vaivalla toteutettiinkin ne! Aiheena a Bit lost ja sai HYVÄÄ palautetta! Lavasteet ja ohjelma ja kaikki oli hienoa katseltavaa! :) Hyvä niin. Vaan aamuinen HHn, Riitan palakorin, S-marketin, Kukka Marleenan yms sponssaama rekkakyyditys oli hyisimmistä hyisin kokemus, mutta olipahan ainakin jotain aivan uutta! Lapset olivat yhtä innokkaita karkkien perään kuin joka vuosi! Meitä jopa kiellettiin heittämästä karkkeja silloin, kun auto on liikkeellä, koska ne lapset olisivat juosseet jopa rekan alle saadakseen sen karkin! :D
Mut soolo-osuuteni oli jännittävin ikinä. Onneks mul oli semmonen ihan kiva kaveri siinä vieressä tukemassa, ja hyvin oli menny, ainakin kaikki niin sanoo. :)

Jäi todellakin tuo päivä mieleeni - varmasti loppuelämäkseni.

Jos ottaisin käteeni aseen ja ampuisin itseäni reiteen. Siinä puhkoutuisi suuria verisuonia ja suuri luu. Ja käveleminen olisi sen jälkeen vaikeaa. Jos vielä henkiin jäisin.

Tuolla tavalla ainakin kaikki näkisivät, miten mä oikeesti kärsin. Sisältä rikki.

Yritän vain mennä eteenpäin oikein. Mutta mikään ei riitä.

Ajattelin tässä tai lähinnä muistelin, millaista on nauraa niin että vatsalihaksiin sattuu. Ja ajattelin kans et milloinkohan voisin vielä kokea sen, sillä tulevat ajat eivät todellakaan anna sitä vaikutelmaa, että voisin vielä nauraakin. Sit tuli vain sellainen olo, et voisin listata tähän sellaisia ihmisiä, jotka ovat joskus saaneet minut OIKEIN KUNNOLLA nauramaan, kerran ellei enemmänkin. :)

Marjo L.
Marjo K.
Aki
Aino
Ari
Sini
Hanttu
Mummu
Mette
Eve
Tommi
Minna
Laura
Katja
Satu
Minä itse! :D