Viime yö oli pelottava. Eksyimme aivan tahattomasti pimeälle metsätielle. Auton etuvalot loivat ympäröivään metsään syviä varjoja, jotka liikkuivat ikäänkuin seuraten meitä. Pensaat muodostivat kuolleiden armeijan, jotka huojuivat tuulessa huokaillen väsymystään. Hennoilla käsivarsillaan he yrittivat tarraantua meihin, viedäkseen meidät kauas pois, ajasta ikuisuuteen. Tielle kääntyessä radio lakkasi kuulumasta, ja kuulimme enää vain rätinää. Meidät oli suljettu pois elävien keskuudesta. Olimme neljästään, keskellä pimeyttä, ja peloissamme.