Ei puiden juuret juurru myrkytettyyn maahan.
Ei kasveilla riitä voimaa ponnistaa ylös roudasta.
Linnut jäätyvät kiinni järvien jäähän.
Eivät ihmiset näe ympärillään tapahtuvaa.
Kuljemme kuin hevoset, silmälaput silmillä. Emme näe tekojemme syy- ja seuraussuhteita, katseemme on kohdistettu eteenpäin kuin kiväärin vartta pitkin. Maalitaulu häämöttää kaukana, saavutettamattomissa. Häränsilmä piirtyy pilvenpiirtäjien kylkiin, pankkien oviin ja kauppakeskuksien ikkunoihin. Näen punaista. Ympärillämme vallitsevat voimat, raha, valta ja ahneus heiluttavat kivääriä. Maalitaulu värisee ja silmät kostuvat voimien puhaltaessa takaa. En näe eteeni. Mihin olinkaan asetta tähtäämässä, yksinkertaiseen ihmiseen, kieroutuneisiin arvoihin vai suuriin monikansallisiin yhtiöihin? En voi ampua sokkona, voin osua viattomaan kulkijaan. Kuinka monesti se onkaan unohdettu sodan alttarilla! Lasken kiväärinpiipun, pettyneenä katson kanssakulkijoitani. Jokainen tuijottaa eteensä, toisiaan huomioimatta. Jokainen on nostanut aseensa ja kiväärienpiiput osoittavat kohti omaa päätään. Tähän olemme tulleet. -Tiemme päähän.