IRC-Galleria

viime aikoina en ole jaksanut tehdä juuri mitään.

olen ollut töissä. maannut sohvalla. kuunnellut musiikkia. katsonut murhia ja niiden ratkaisuja. kirjoittanut mielessäni kirjaa, päiväkirjaa, jäähyväisirjeitä.

pääsin eroon tukahduttavasta mielikuvistusmaailmastani. mutta sitten eksyin toiseen todellisuuteen. tässäkin maailmassa tunnen olevani yksin. tässäkin maailmassa olen erilainen. aluksi tämä maailma tuntui ihanalta. nyt se tuntuu surulliselta. pelkään että täällä minut hylätään jossain vaiheessa, kun käyn tarpeettomaksi tai tylsäksi. en voi olla ajattelematta sitä, että jonain päivänä en näe enää niiden ihanien lasten ihania aitoja hymyjä. minulla on aikaa rajoitetusti. ja niidenkin aika on rajallinen. nekään ei saa olla siinä maailmassa enää kauaa. osa on jo astumassa sieltä pois. niistä tulee liian isoja tyttöjä.

ja Sinä. sinä olet valehtelija. ja minä olen valehtelija, kun yritän uskotella itselleni, että en muka välittäisi siitä valinnasta, jonka olet tehnyt. en edes muista milloin olen viimeksi nähnyt sinut kunnolla.

ja Sinä. sinäkin olet valehtelija. en ehkä mahdukaan enää uusiin kuvioihisi tai sitten olet vain unohtanut ne lupaukset jotka teit. tai sitten ne ei ollut lupauksia, vain sanoja.

ja minä olen tyhmä, kun en tee itse mitään. kaikki mitä minun pitäisi tehdä, on puhua. eikä kirjoittaa.

haluaisin muuttaa metsän keskelle ja asua yksin keskellä ei mitään. lämmittää puusaunaa, juoda teetä ja käpertyä huopaan, katsoa ikkunasta ulos, tehdä kävelyretkiä järvelle ja grillata ruisleipää.