Tänään
Oravanpoikanen tuli kolmenkymmenen sentin päähän kuikuilemaan, mitä teen, kun valokuvasin pihalla. Kamera oli kädessä mutta olin niin hämmästyksissäni etten älynnyt ottaa kuvaa.
Piti heti kotiintultua käpertyä sängylle ja ajatella oikeen nopeesti kaikki ajatukset ettei pää halkee. Ulkoilma on lämmintä kuin kylpyvesi ja olin niin onnellinen kun ajoin mopolla kotiin että nauroin ääneen. Oikee teatteri. Nyt pitää ajatella vähän lisää.