IRC-Galleria

"Poimitaan vertailukohdaksi epäurbaani äärimmäisyys sadan vuoden takaa. Yksin elävä opettajatar Rauha Riutuliesi (ent. Rydlen) tarpoo lokakuisena sunnuntai-iltapäivänä galoshit loskuen pitkin Taka-Ankialan kirkonkylän raittia raittiusseuran kokouksesta valkonauhaliiton kokoukseen. Illalla pitäisi vielä ehtiä kuoroharjoituksiin ja valmistamaan lausuntaesitystä nuorisoseuran kilpailuihin. Interrail-vapaus ei ole toki Rauhallekaan tyyten tuntematon, sillä onhan hän kerran matkustanut Hampuriin senaatin apurahalla opettelemaan työpedagogista opetusta Fröbelin instituutissa saattaakseen tyttöjen kasvatuksen naisen tehtävään ihmissuvun kohottajana uusille urille. Saksalaista olutta Rauha ei tosin silloin eikä myöhemminkään maistanut, mutta häntä humalluttaakin visio kansan kohoamisesta uuteen henkisyyteen raitistumisen kautta. Raakuus, itsekkyys ja vastakohdat katoaisivat kerran, ehkä jo Rauhan elinaikana. Uusi aika lupasi sen, mutta työ kysyi jokaisen panosta, niin kauan kuin päivää riitti."

(http://www.kytopalo.net/puhumisen_paikka-raportti/)

Se silakka unohtui yöksi pöydälle ja
härskiintyi pimeässä.
Sillä liikkui kaikenlaisia juttuja mielessä,
kun se katseli sitä toista
siinä vieressä.

(Ima poet I like herrings and stuff.)

Myös pinnanmuodot vaikuttavat lämpötilaoloihin.

Hei Hondurassa rannalla
puhtahalla sannalla
tuo onnellisten kotimaa

on ruskeat nuo mulatit
ja mulattien mamsellit
vain banaaneita maiskuttaa

ne välillä vain maalailevat kasvojaan
ja hiuksihinsa laittaa kookosrasvojaan

kun paljon banaaneita syö
niin siinä onkin päivän työ
sen päälle banjojaan he lyö

kuin heillä
niin myöskin meillä
saa banaaneita syödä aivan kyllikseen
jos jaksaa
ja kympin maksaa
saa banaaneita tarjota myös heilalleen

vain banaaneita niitä olla saa
vain banaaneita syödä kannattaa

voi sentään
siis kauppaan mennään
hei kympillä taas banaaneita ostamaan
nyt kympillä taas banaaneita ostamaan

Hei!

Oon kuunnellu tätä biisiä monta vuotta ja vasta tätä kirjottaessani tajusin, että ne lyö banjoja, mikä ei välttämättä oo banjolle terveydeksi kun siinon kuitenkin kielet millä yleensä soitetaan.

Oli hieno viikonloppu <3
Rippijuhlat parhaassa mahdollisessa seurassa.

Sitä varten kannattiki nyhertää.

Tää päiväkirja löys tarkotuksensa,
mun kynsien esittely.

Whoa.

Puolen tunnin orpouden jälkeen äiskä löyti muksunsa ja ruokkii niitä täyttä päätä, eiköhän tää tästä.

Ei tarvinnutkaan ottaa talitinttiadoptiolasta.

<3

Tänään lintupönttö putosi puusta. Se muksahti maahan niin, että reikä jäi ylöspäin. Vähän perheen äiti kävi siinä kurkkimassa muttei se osannut mennä poikastensa luo. Pöntössä oli neljä poikasta joista kaksi kuolleita, lieneekö kuolleet putoamisessa vai aiemmin jo. Nyt pönttö on pystyssä mutta edelleen maassa. Mitähän noille poikasille pitäisi tehdä kun emo näyttää hylänneen ne. Tekisi mieli yrittää pitää niistä huolta kunnes ne pärjää omillaan, mutta se vaatisi jatkuvaa olemista niiden kanssa ja just lähetään reisuun. Voi itku. Nääntyyköhän ne nyt tonne.

Toivottavasti niitten äiskä tulee takasi.

Kesäkynnet. Ei mulla varmaan sitten oo mitään muuta elämää. Enkä ees kamalasti tykkää lakatuista kynsistä. Mutta näiden nyhertäminen on ihan jees.

Mopot aiheuttaa mulle kaameen kognitiivisen dissonanssin.

Onpa hyvä että olin siellä psykankurssilla niin osaan tonkin sanoo noin hienosti.

Lokit käyttäytyy kummasti perjantaiyössä. Ens kerralla otan kameran mukaan. Vaan jossain kalastusaluksien ympärillä on noin paljon lokkeja. Mut ne ei syöny mua niin mikäs siinä, ja ihan hiljaa kaikki. Melkein kuulu siipien suhina. Niinku kerran naakat, ihanku pommikoneet kaikki suoraan auringonlaskuun.