Kauniisti kirjaitua kangasta
Oli tuon tytön ruumin ympärillä
Halusin koskea kangasta
Joka peitti tuon sulottaren värillä.
Niin kauniisti ja rennosti makoili hän siinä
Aivan kun hän olisi jossain muualla kuin tässä.
Silmät kiinni ja suu auki hengitti hän tässä
Sydän löi varoivaisesti läpi hänen ruumistaan siinä.
Hän taisi nukkua tai sitten vain olla vaan
Hän taisi tuntua kylmältä mutta huokui lämpöä
En osannut pelätä
En halunnut häiritä
Annoin hänen olla vaan
Makaamassa rauhassa
Makaamassa haudassa
Nousin ylös
ja
Kurotin pääni hänen ylleen
ja
Laskeuduin suutelemaan hänen kylmää otsaa.
Otin avaimet yöpöydältä poistuessani
Ilon kyynel silmässä
Ilon tunne rinnassa
Vihdoinkin kaikki on selkeää
Päivän selvää.
Hukkasin hänet
mutta
Kun avasin oven
Löysin hänet uudelleen
Ja hymyilen
Palasin takaisin hänen vierelleen makaamaan.
Siinä me makasimme yhdessä
Siinä palavassa sängyssä.