Mietin taas, että jos en oiskaan mukana sun elämässä..? Miten paljon helpommalla sä pääsisit, ja kuinka paljon mukavampaa se vois olla.. en ois jatkuvasti jaloissa, eikä sun tarvis kuunnella mun jatkuvaa valittamista..! ei tarvis kattella vierestä mun pahaa oloo, ei tarvis välittää eikä vaivautua esittämään kiinnostunutta....
Toki sä sanot että se on kiva, kun tunnetaan, mutta kyllähän mäkin voin sanoo että elämä on hienoo ja parasta mitä mulle on koskaan käynyt! vaikka no, niin...
Kaikkihan sen tietää, sun on helppo elää ilman mua, etkä sä loppupeleissä mua mihinkään tarviikkaan! mutta kaikki ei valitettavasti toimi toisin päin...
Mä tarviin sua, mutten voi saada! josko sitä sitten päästäis irti ja antais olla, ihan turhaa mä täälläkään oon... . . . .