Mikä tätä jengiä vaivaa?
Porukka jaksaa angstata, niin ja mistä? Asiat vois aina olla huonommin ja vielä väitetään että ei ole elämässä mitään mistä nauttia. Oon täs funtsinu, porukka pitää tätä elämää, ihmisiä ympärillä, ruokaa ja kaikkea istestäänselvyytenä. Ja näin valottaakseen asiaa: mikään ei ole itsestäänselvyys.
Yks elämä kaks vaihtoehtoo, joko annat ittes vajota siihen angstiin tai sit nakkaat vitut ja nautit joka hetkestä...ainakin yrität. Tuntuu et jengi diggaa kiehnätä jossai vitutuksessa....Miks pitäis?
Miks pitäis stressata, miks pitäs ajatella vaan huonoja asioita eikä keskittyä niihin hyviin, miks pitäs vielä tartuttaa se muihin negaamal? Hmmm, asioista puhuminen on eriasia ku mökötys ja tiuskiminen.
Kaikki ne asiat on jokaisen pään sisäl, vatvominen ei auta yhtään. Kukaan muu ei pysty vaikuttamaan siihen ku sä ite. Ei kiirettä, ja jokainen on vissii huomannu senkin et asioil on tapana vaan jotenki kummallisesti järjestyä.
Chillailkaa!
Ja tässä tän illan tuumailut/purkaukset :D muaki pitäs kaiken järjen mukaan ketuttaa nyt aika hanal, vaan ei. Ei yksinkertasesti jaksa.
P.S.
Huomen huljahtaa (: