Leijona-lapsi on vaativainen ja hallitseva perheenjäsen. Se on odotettavaa ja vanhempana sinun pitää varustautua pitämään puoliasi. Huomaamatta Leijona-lapsi konttaa kapaloista ulos noustakseen keskeiselle paikalle – olohuoneen sohvalle tai muualle – perheessä. Hän antaa kuulua itsestään varhain – ellei suorastaan omaamalla raikuvan äänen – niin tekemällä halunsa ja tahtonsa tiettäväksi muulla tavoin kuin huutamalla muita kovempaa. Leijona-lapsi tietää oman arvonsa, hänen egonsa kehittyy vahvasti ja varhain ja siksi hän ei koe olevansa erityisen lapsellinen lapsi vaan pieni aikuinen, jota pitää kohdella arvokkaasti. Jos tämä vaikuttaa joskus hullunkuriselta, se on vain vanhempien johtopäätös. Leijona-lapsi voi olla vaativa ja osaa tehostaa tarpeitaan sopivasti. Hän ei tyydy muruihin lattialta vaan syö koko täytekakun omilla synttäreillään. Leijona-lapsi on usein vanhempiensa ”tuote”. Hän on lujasti samanlainen kuin vanhemmat ja voi tuntea suurta perhe- ja sukuylpeyttä. Mitä paremmin perhe menestyy, sitä enemmän myös Leijona-lapsi kukoistaa perheensä jäsenenä. Loisto, menestys, keskipisteenä oleminen, kiitoksen saaminen, nämähän ovat Leijona-lapsen perustarpeita. Suositeltavaa olisi vanhempien pitää yllä jäntevästi omaa tarpeellista auktoriteettiaan lapseen nähden ja olematta liiaksi hänen häikäisevien luonteenpiirteiden lumoissa. Vanhemmat voivat sortua näkemään Leijona-lapsensa liian valoisin värein tai hyväksyvät hänet jonkinlaisena sukunsa ja perheensä mallikappaleena.
Leijona-lapsen kouluaika on usein hyödyllistä aikaa. Hänen roolinsa johtajana tai omapäisenä ja rohkeana omien mielipiteiden esittäjänä nousee esiin. Leijona pärjää usein hallinnollisissa aineissa, opiskelu voi suuntautua myöhemmin hallinnollisiin, johtaviin, ”edustustehtäviin”, kaupallisiin ammatteihin tai muualle, missä voi tuntea olevansa ”jotain”. Esiintymisvietti on vahva ja voi tuottaa viihdyttäjän tai lavaesiintyjän ammattiroolin.
Totta Totta... todellakin totta!