Vielä jokin päivä nousen siivilleni ja lähden täältä kauas. On yhden tekevää, minne matkani vie, kunhan pääsen pakoon. Pakoon ahdasmielisyyttä, rajoitteita, ihmisiä, niitä tärkeitäkin. Vielä joudun kasvattamaan siipiäni, ne eivät vielä kestä lentämistä.
Ehkä matkalla ei-mihinkään löydän jonkun, joka lähtee mukaani. Ehkä löydän sen aiemmin, ehken koskaan.
Tahdon nähdä tätä pientä maailmaa, tahdon tehdä taidetta. Tahdon koskettaa muiden ihmisten sydämiä kirjoitetuin sanoin sekä tahroilla papereilla. En tarvitse rikkauksia, jos olen onnellinen, vapaa lentämään.
Vaikka nyt voin vain kirjoittaa tulevasta, maalata haavekuvia, jonain päivänä, kun siipeni vihdoin kestävät, voin tehdä niistä kaikista haavekuvista aitoja. Nousen siivilleni ja lähden pois. En kuitenkaan sulje ovea lähtiessäni, sillä tahdon, että se on minulle avoin, kun tulen takaisin.