haudattu ydintalven keskelle, jäätyneet vuohet, herätkää =) veri surullinen jäätyy vuotaessaan, ylijumalan rinnasta. Vapisevin ja raskain askelin Kaaoksen Jumala vaeltaa jäisillä lumiaroilla, hukassa, itseään kooten. Lumikentät avautuvat kuin kristallimeri hänen eteensä, taistelusta hän on palannut... pelkurina, häviön tunteneena. Ei kauaksi vaskitorvet laula, edessä vihollisten tulinen aura. Tuho koittaa =) tuhansien nuolien tuska rinnassa käy sietämättömäksi. Taivaaseen ei ole asiaa, silmillään viimeinen näky on miehen vallanhimoinen katse. SLASH!