IRC-Galleria

kop,kop...
kuka siellä?
Kuolema, toin teille varoituksen...

Viinirypäleet mua taas kutsuu... ne tirskahtelee suussa ja elättää mua. NAM

Tää pimeys, tää musta,
en kestä kosketusta,
olo niin hauras ja kipeä mieli,
olenko tosiaankin näin pieni.

Kuka koskee,
kuka vois,
anna mun mennä,
mene pois.

En pakoon pääse
tätä oloa sairasta,
täytyykö elämän olla näin haurasta.

Mieli ei kestä mä hajoan,
kuolenko pois ja katoan.

Tää pimeys, tää musta,
en kestä kosketusta,
sisältä hajoan,
haihdun pois.

Kuka koskee, kuka vois.

Isä rakas, et tiedä kuinka paljon minä sinua kaipaan, olet aina mielessäni... meinaan jopa joskus soittaa sinulle...
Tunnen, että sinulla on kaikki hyvin, ei kipuja, ei tuskaa. Minä olen täällä, sinä jossain, rakastan sinua isä!!

ISÄ 17.10.1962 - 30.9.2003

Päivä nousee,
Minä vaan en.
Elämä rientää eteenpäin
monissa sateenkaren väreissä,
on tummaa ja aivan vaaleaa.

Minä olen osa sitä kaunista,
elämän sateenkaarta.
Sateenkaarikaan,
ei synny ilman aurinkoa
ja sadetta.

Onko sade lakannut,
vaiko aurinko sammunut?
Sateenkaari on kadonnut,
poistunut ympäriltäni.
Jättäen jälkeensä mustan aukon.

Ei, auringon edessä
on iso pilvi,
se täytyy saada satamaan.
Ilma puhdistuu,
aurinko tulee esiin!

Kaikki kauniit värit tulevat esiin,
loistavat kirkkaina,
niinkuin ennenkin.
Musta aukko siirtyy,
se pakenee kauneutta.

Päivä on lämmin,
olo niin kylmä.
Linnut laulaa,
minä itken.

Puutarhan kukat lakastuu,
minä lakastun.
Syksy on tullut,
mutta minä menen.

Antakaa mun olla,
antakaa mun jatkaa.
Mitä jatkan,
elämää vai kuolemaa?

Ratkaisu kaikkeen?
- kuolema,
EI vaan elämä!