IRC-Galleria

Silti nään sen toivon keskel raunioiden
Ja yhä toivon etten oo ainoo
Joka aistii sen toivon vaikeina hetkinä
Toivon että näät sen toivon vaikkei sitä oo paljoo
Toivon

tänään ymmärrän et joskus mennään vasten virtaa
mua ei pysäytä nyt mikään suunta varma askelilla

kun tajuu et on kaikkee sitä mitä luuli vihaavansa
jotkut kohottaa lasia feidaa mielest tosiasiat
jotkut elää menneissä kertoo aina samat tarinat
naiset, paineet, elämänvaiheet
ja nii karult ku se kuulostaa ne koskee jokaiseen
mut mitä vittuu, täällä jäädä junnamaan paikalle
mä halusin sillon ja haluun vieläki sen kaiken
ei elämä oo kohtalon kirjassa fatalismii
ei romanttista ironiaa ei modernii realismii
turhaan filosofioisin, et mitä me tehään tääl
ei suurta käsikirjotusta se on pelkkää elämää

Välillä huudetaan kun pitää nollaa päätä
kumpikaan ei pysty myöntään, et vois olla vääräs
Silti riidan jälkeen et mulle koskaan selkääs käännä
vaan oot seuraavassa vastoinkäymisessä olkapäänä

parane pian hemu :)) <3

_____________

Vaan jos kirpoaa silmästä kyynel,
joka murheesi lapsonen on.
Tiedät silloin et oo kuollut,
vaan elossa. Moni kylmeni herrojen pelossa.
Ne repii siskojen sydämiin reikää,
joutuu myymään sun hymyy kuin leipää.
Ja veliemmekin syli vaan kovenee,
ja veri ohenee. Siis suru puseroon,
jos siltä tuntuu, vaan pidä varas,
siihen sielu turtuu.
Kova ja kirkas on valo uuden kevään,
mä toivon et oot jalkeilla kun mä herään.

Vaan mies, vaan biitti, ei mitään temppui, nyt temppuilut riitti
Mä oisin mielellään vaikka mies ja kitara, ku on liian pieni paita ja vetskariki risana
Mut en mä osaa edes näytellä soittamista, ei tää oo räppii, tää on pelkojen voittamista
Ja kyllähän nyt katseesta huomaa, mä tulin tekeen ihan muut ku hiisaa ja juomaan
Tyhmänä tullaan, ja viisaana kuollaan, matkalla ihmiseltä kuoret pois vuollaan

Paina pää maahan ku painaisit sen mun syliin
mee turvaan heinikkoon ku vetäisit peiton pään yli
kaikkein turvallisint on kippura tyylil
ja pidä vaik peukkuu suus jos sä vaan sillon nukut hyvin
mieli lentää ku ihminen nukkuu
ja yksilöllisyys merkkaa enemmän kuin rahatukku
samanlaiset aina samaan massaan hukkuu
kaikki linnut osaa laulaa, mut ainoostaan käki kukkuu
ja sun ajatukset tekee susta aidon
sun mielikuvitusta voi verrata pohjattomaan kaivoon
sä oot korvaamaton, mut muista sä et oo ainoo
jos kusi nousee päähän mistä vaan sen kaikki arvo kaikkoo
ei mul oo kaikkii vastauksii itelkää
mut heikkous tuo ymmärrystä ja luovuutta turha kieltää
usein mietin mitä vittua mä pelkään
mut ilman pelkoo oisin niin vahva et voisin ottaa ne mun selkään

Tekstiviestishow'n papupata pahviseinän takan
kertoo insomniasta jonkun naapurin.
Liisan silmät hymyilee sen unen läpi
ja kelaan et kai mä jotain saavutin.
VHS-nauhurin digitit vilkkuvat,
ku sulkee silmät näkee auringonpilkkuja.
Postiluukku käy,
sunnuntaisin pellin reuna silpoo Hessun etusivusta silppua.
Kupperiskeikkaa, ei vaadi valoja, vaa aikaa, että lanttu leikkaa.
Mulle kynän ja kynttilän kanssa vietetty yö
pussit poiskipäille meikkaa, mut se on sivuseikka.
Kaislikossa suhisee, lakastuneet vaahteranlehdet, joiden alla pienet jyrsijät kuhisee.
Mä katon pelokasta päästäistä silmiin, kaikki samaa elämää maan ytimestä pilviin.

Miten voisin korvata kaikki virheeni
Kaikist niistä ajoista pyydän anteeksi
En vaan pysty sanoon kuinka rakastan
Kaikki ei vaa ollu silloin helppoa
Turha kai selitellä yhtään enempää
Tiedät kyllä kaiken
Ja vielä ymmärrän etten kyllä saa anteeks
Muttei tarvikkaan
Nyt on vaan pakko lähtee polkemaan