IRC-Galleria

Olipa kerran kolme sarvikuonoa, jotka tallustivat Afrikan savanneilla.
Oli keskikokoinen, eli normaali sarvikuono, mitättömän pieni sarvikuono ja yliluonnollisen isokokoinen sarvikuono.
No, eräänä päivänä kaverussarvikuonot näkivät todella jykevän puun. He päättivät kisailla keskenään.
Normaalikokoinen sarvikuono kettuili järkälemäiselle sarvikuonokaverilleen, että tämä ei varmana saisi kaadettua tuota puuta.
Isoin sarvikuono käski pitämään pienempää suuta ja usutti normaalikokoisen itse kokeilemaan jättimäisen puun kaatamista.
Normaalikokoinen otti ja ryntäsi kaikilla voimillaan puuta kohti. Se törmäsi puuhun järkyttävällä voimalla, mutta se ei hievahtanutkaan.
Sarvikuono puski, repi ja puri minkä pystyi, mutta kaatui lopulta henkihievereissään maahan. Se myönsi puun liian väkeväksi.

Isoin sarvikuono röhötti edelleen itsevarmana ja kauhoi maata jaloillaan.
Oli sen vuoro yrittää. Se ryntäsi puuta kohti niin, että tanner tärisi. Iso sarvikuono törmäsi kaikella massallaan puuhun ja siitä kuului järkyttävä pamaus.
Sarvikuonon sarvi iskeytyi puun runkoon, mutta katkesi ja jäi siihen törröttämään. Isoinkin sarvikuono kaatui pyörryissään maahan, mutta ei luovuttanut.
Se nousi lopulta ylös ja hakkasi, työnsi ja puski puuta monta tuntia.
Lopulta luomakunnan isoinkin sarvikuono joutui myöntämään tämän jylhän puun liian väkeväksi hänelle.

Pienin sarvikuono katsoi kavereitaan, jotka kävelivät häpeissään poispäin. Se käänsi katseensa kohti puuta.
Pienen sarvikuonon silmissä paloi kunnianhimo. Sen suonet pullistelivat ja se haki raivoa syvältä sisältään.
Kaikkia luonnon voimia vastaan se rupesi ryntäämään puuta kohti. Sen sarvi leikkasi tuulta kuin pistin pikkuruisen sarvikuonon yhä kiihdyttäessä vauhtiaan.
Kaikkia luonnonlakeja vastaan se täräytti sarvensa puuta vasten ja... vittu se puu mihinkään kaatunut.