IRC-Galleria

oltiin perustettu samulin ja tuomaksen kanssa bändi! tarina alkoi ensimmäisestä keikastamme, tuntemattoman koulun salissa.
tuomas, meidän keulakuva oli pukeutunut naiseksi x D
mustapitkähepene ja sit jotain pinkkiä.
sit yhtäkkiä aloin näkemään harhoja että takumi olisi minun paikalla. se välähteli silleen kuin se olisi ollut manga paneeleissa. se sit jotain sähläsi ja mentiin kesken keikan takahuoneeseen harjoittelemaan. sit se katosi ja olinkin tullut sen tilalle. siinä annettiin jotain neuvoja niiden kielien kanssa.
tultiin takaisin lavalla ja yleisö vain hurrasi siellä??
rämpytin jotain samaa säveltä.
keikan päätyttyä ne huusi ON-NE-A ON-NE-A!! encore tyyliin x )
ah, ihan fiilareissa<3<3
juostiin sinne yleisöön ja sit joku blondisilmälasi tyttö huomautti kitaroinnista
"hei, anna armoa. olen vasta aloittanut.
odotas vuoden päästä.
tai kuukauden!"
sit kadottiin sieltä jonnekkin tapanilan-erän pukuhuoneeseen.
adrenaliini virtasi ja sydän hakkasi rintaa, hiilarit<3<3
oi, olin löytänyt kutsumukseni, tämä on SE mitä haluan, jesejsjesjesjej.
nyt loppui amis, uooh tämä tulee olemaan niin par..heräsin..ja tunnin myöhässä..FUUCK!

maailmojen vääryys ;;

hm, miksi tuo alempi merkintä näyttää 2 kommenttia, vaikka siellä on 1??
a mystery.

anyway, olemme taas päränöidisessä tilassa, mutta tällä kertaa ah, niin tutusti musiikin takia.
lat..ostin hieman the ink spotsia.
ongelma?
minulla on joitakin kaksin kappalein. I Don't Want To Set The World On Fire:a kolme ja ne kaikki kuulostavat hieman erilaisilta, gaah!
se menee loogisesti niin, että 320 pitäisi olla se paras..mutta helv, kun se ei mene niin!
arr, varmaan 15 kertaa kuunnellut nyt tämän alun, eikä vain saa millään päätöstä. 320kbs kuulostaa turhan pehmeältä, mutta vähemmän kohinaa. 128 jotenkin paremman tuntuinen ääni tuohon musiikkiin. ja voimakkaampi, tunteikkaampi. hieman enemmän kohinaa, muttei se haittaa, sopii tuohon.
mutmut ei se voi olla parempi, 128, i won't have it, jokin mättää. tästä tulee pitkä yö #=&¤#(&=)#&( hatuttaako, lyö päätäsi seinään lujasti.

tahdon nähdä saksikäsi edwardin.

oli tarkoitus mennä katsomaan porukalla leffateatteriin. popparit&limut, nauramaan.
tuli aika salamana, kun tuomas läväytti sen tänään naaman eteen. "tämä katsotaan tänään!"
sitä ei oltu edes laitettu teattereihin : p


aluksi kiemurreltiin sille kliseiden määrälle, mitä oli saatu mahdutettua jo ensimmäiseen viiteen minuuttiin. ajan kuluessa tämä kiemurtelu muuttui epäuskoksi ja sitten vain täydeksi pettymykseksi
*,,,,*

on leffoja jotka ovat
a)paskoja
b)niin paskoja, että ne ovat hauskoja
c)niin paskoja, että ne eivät enää edes ole hauskoja.

leffan päätyttyä tuntui siltä, että täytyi tehdä jotain.
"tämä leffa on niin paska, että se pitää polttaa : D"
"poltetaan se"
"..."
"me muuten poltetaan se"

etsimme paikan, rakensimme soihdun ja sytytimme.
liekkien loimutessa alkoi pieni tihutus.
niiden sammuttua pehmeä sade.
se oli kaunista.

sitten käveltiin makuuniin.

"tää leffa oli niin huono, että lopussa se meni rikki"
"se vain meni rikki?"
"jep"
voi kyllä tämä oli sen arvoista : D

viu, onnistuin avautumaan, joskin melko töks-töks pökkelösti.
olisi jo perjantaina pitänyt, mutta piru se oli vaikeaa : /
mut nyt on olo todella, todella helpottunut. ei lytistä sormus enää hartioita kasaan : )

viikonloppu

perjantai oli aluksi huonoin, mutta lopuksi paras päivä : )
alussa vaivasi tuo-asia niin voimakkaasti, että yh(meni ruokahalukin!).
mutta vähitellen se meni taka-alalle, tuoden sen kaivatun viikonloppuni ^^

aa, fred astaire&kumppanit<3<3 niin karismaattista, niin tyylikästä. tahdon oppia.
rosso musiikkia<3

illalla kävelyä pikkukoskelle.
uu, se pimeä metsä. sinne pitäisi joskus mennä katsomaan jokin kaunan tapainen kannettavalla. yksin&kuulokkeet korvilla..brrr, ei kyllä sinne pitää saada seuraa.

kalliot, tähtitaivas, aiii että<3
lentotähti
tunteet ovat pinnassa ja menetyksen pelko iski, mutta <3<3 kyllä tuonne pitää päästä useammin.

ah, lappiin, kun pääsisi talvella. yötaivas, revontulet...sssh don't spoil the moment.

fox.

lauantai

oli alkoholeista hiljaisinta. pienellä porukalla oltiin liikkeessä, ei niin jännää. mm, pitäisi kyllä tutustua noihin paremmin.
sain kumminkin party-oskarin(sieltä tulikin intti-oskari) summonattua. son kyllä ihme tyyppi.
"missäs ootte?"
"swengissä. tiiätkö missä se on?"
ei mitään vastausta, saa miettiä onkohan se tulossa ja sitten se vain ilmestyy tuntia myöhemmin paikalle. ja sen mielestä se on normaalia! jumal' bad communications.
mikaelinkin olisi pitänyt tulla, mutta se homo huomasi unohtaneensa passinsa kotiin. sigh -.-
daem, se on pakko saada joskus mukaan.

hehe, oli kyllä huvittavaa huomata noiden kolmen tuntevan toisensa. "kato, lankinen" maailma on pieni : p jepjep.

sunnuntai

olisi voinut olla niin jees. vähän batmania.
x-men 2 kera lihamurekkeen : )
sitten sidille autumn in new york.kiva sänky yläkerrassa, yö<3
vaan, mitä kävikään, mitä kävikään.
samperin samean veden kalastaja saapui retkiltään : //
lattia kutsui.

on maanantai aamu. takana 3 tuntia unta, mutta ylös sitä vain oli päästävä. töks-töks avautuminen, saatto. puolituntinen hujahti, vilkutus ja taas oli aika palattava arkeen, kouluun.
ja 'tut x p

näin nyt, mutta pian on jälleen. paljon tekemistä.

tää ei voi olla näin.

heh, ironiaa. edellisessä merkinnässä olin vielä ihan täpinöissäni kaavailemassa jo valvovani yön musiikin parissa fiilistellen ^^;
noh, valvoin koko yön, mutta lattialla pyörien. iski aivan hervoton stressipiikki(ei hiuksista). sattui niin paljon sydämeen ja se yltyi jo hengen ahdistukseksi ja meinasi oksentaa. silti jatkoin noiden mielikuvien syöttämistä, kunnes lopulta ei enää sattunut mihkään. ei vain saanut unta. nyt on epätodellinen olo. ei väsytä yhtään ja pää on tyhjä. toivottavasti pysyy tämä tila, tai tuleva päivä tulee olemaan yhtä #%&#%/. yhh, ei tarvita paljoa päränöidiseen psyköösiin.

mutta se paras niistä kaikista, oi se on sitä ihtiään. tusina steroidi bobia ympärillä. on nyrkkiä, on keppiä, on patukkaa ja on veitseä. kaikkea ei voi torjua, jotkut kaipaavat viittaa ja toisille pitää antaa kirjaimellisesti selkään. nyrkin pitää viuhua tuonne, jalan tänne. tuo täytyy torjua. välissä pitää heittää batarangeja. tuon taakse hyppään. tuon kaverin koppaan syyliini ja lähetän lähimmäisen huostaan. tatatatat refleksejä-refleksejä. ja kun sen kaiken saa toimimaan(tapahtuu vielä turhan harvoin ^^;) niin se voitontunne. tyt tyt tyt tyt<3<3

batmanin täyteistä iltaa, hiu. on se vain hyvä peli ^.^ addiktio valtaa, pitäisi ostaa itsellenikin. tahdon sen collector's editionin, kun siinä minulla olisi panssarit<3 jaja scratch that, ei näytä löytyvän kaupoista ;;

aah, hytisee. tahdon huomisen ja vapaa-ajan, åoåsysjtyåiry
huomisesta puheenollen ollut aika kiva viikko koulussa. ensin maanantaina 8-12. sitten tiistaina jälleen kerran 2 tuntia myöhässä(yhh) lampun tunneille. nämä ohi, ruokailu. nostolahden luokkaan jonne lamppu tulee kertomaan ettei nostis ole paikalla : DD antaa monisteen "sitten kun tuo on tehty saa mennä. edellisellä luokalla meni sen kanssa 1½h". jesh, hoidettiin se mikaelin kanssa 20min ja sitten kotiin<3

keskiviikko. haikarainen tahtoi viedä meidät elkom messuille. tämä siis käytännössä tarkoitti sitä, että 9 sijaan, tullaan kouluun 12.30 : p minä ideuutti myöhästyin silti -.-, ketutti, mutta onneksi en ehtinyt missata sitä. vasta olivat aloittamassa katsomaan olipa kerran keksijää, phew! siinä on seppo ääninäyttelijänä : D. niitä 'pelastaja' hahmoja se oli mm. einstein. siellä kellarissa se väsäili niitä kaavoja. vähän hiivaa. sitten 2 tuntia enkkua ja loppupäivä arkhamissa<3<3

oijoi, mitäköhän huomenna ^^

i'm batman. siitä pitää vielä avautua.
se taistelusysteemi on orgasmi<3<3 rakastan sitä sulavuutta. yksinkertainen, mutta silti vaativa. ja ne toteutusvaihtoehdot, uhh. huoneessa on kolme steroidivammaista. hmm, kaadanko heidät yksinkertaisesti 3 batarangin yhteisheitolla maahan, jonka jälkeen liidän maassapyörivien päälle ja isken jokaisen naaman asvalttiin rauhallisen täsmällisesti? vaiko kenties jotain jännempää?
jospa sinkoan itseni köydellä lähimmän patsaan päälle, josta heitän itsemurhakaulurin ääntä matkivan batarangin steroideja hämäämään. heidän sännätessä tutkimaan, onko lepakko nirhannut jonkun heidän tovereistaan, kyseinen kierähtää patsaalta klassiseen pääalaspäin asentoon. viimeisen vartijan saapuessa alle, yläilmoissa lehahtaa. hetkeä myöhemmin jäljelle jääneet kaksi äimistelevät köydessä kiikkuvaa kaveriaan, joka kiljuu "SE OLI HÄN SE OLI HÄN, SE ON TÄÄLLÄ JOSSAIN!!". se on tosin myöhäistä, sillä olen jo liikeessä. hermostunut pälyily tuskin ehtii alkaakaan, kun raskas saapaspari iskeytyy kovaa ja korkealta ensimmäisen selkään, josta sulava liike jatkuu jalkana rusahtaen pystyssä olevan leukaan, ja päättyy kämmeniskuna solar plexukseen, aiheuttaen komean lentokaaren. kumarrun pehmeän laskeutumiseni turvanneen miehen puoleen, jonka viimeinen muistikuva oli näkökentässä nopeasti laajeneva lattia ja sitten pimeys. annan katseeni lipua jäljelle jääneeseen, joka hitaasti kiroillen nousee jaloilleen. pysyn jäänä paikallani odottaen liikettä. mies juoksee päin. raivoisa nyrkki tekee siirron, jonka pysäyttää salamannopeasti nouseva kämmen, jota sen sulkeutunut pari seuraa löytäen jo aiemmin telotun leuan, aiheuttaen tajunnan sulkevan kivun. viimeisen tömähtäessä maahan, luon viimeisen silmäyksen köydessä kiikkuvaa kohden ja käännyn. tämä koitos on päättynyt.

syömmekö hänet alkupalaksi?
tiedäthän että vatsasi menee sekaisin hemuleista

;; tunnen syvää syyllisyyttä, kun en katsonut tätä teatterissa. ah, kyyneleet. pakko-ostos.