Löysin riparivihkoni. SIIS VOI HERRANPERSE MIKÄ OLEVINAAN-NIIN-NÄSÄVIISAS-JA-NEGATIIVINEN-JA-VITTUMAINEN KAIKKI-ON-NIIN-SUURTA-DRAAMAA-TEINIPASKA OLEN OLLUT SILLOIN! Ihan naurattaa oma silloinen olemassaoloni (jonkin verran myös nykyinen). (käkäkä
"...että oli mukavaa, kun oli välillä jotain muuta, kuin uskontojuttuja."
"En missään."
"EN TIIÄ!"
"Samanlaiset, jos haluaa vaikka auttaa jotain. En tiiä."
"Hyvä. Muuttumaton. Auttava. EMMIE TIIÄ! Ei tarvi laittaa tälläsii tehtävii!"
"Pyytämistä, toivomista, kiittämistä. Emt!"
"Ihan kivast."
"Just. Helevetti mitä kysymyksii! AAAAAAARGH!" (Tälle repesin eniten. ((reps :löl)
"Hä?!"
"Älä tapa. En tapa enkä käytä väkivaltaa. Vai lasketaanks se, jos joskus tappaa itikan?"
"Ja olisin halunnut kysyä, että kuinka pahasti olen rikkonut 7. käskyä, sillä tämä kynä ei ole minun vaan Riinan, sillä Juha kuulutti, että heti luokkaan ja kaikki ryntäsivät sinne jo ja jäin maleksimaan ja oli kiire eikä ollut kynää niin pöllin Riinan kynän ja juoksin luokkaan...?"
"Tänään opin...en oikee mitää uutta."
"Emmä muista, jotaa Jeesuksesta vissiin..."
"Että on kivempaa olla yksin kuin seurustella!"
"Että en halua leirihäihin."
Että näin. Voi lol. Saa vapaasti nauraa. ((reps ((reps ((reps Jotakin jätän suosiolla julkaisematta. (käkäkä Tämän lisäksi leiri-ilmeeni oli vain yhtenä päivänä :), muuten se oli :|, :( tai :'(. Jatkuvasta vittuilustani huolimatta sain aina positiivista palautetta ja hyviä neuvoja.
Ai miksi en mennyt isoseksi?
Krista 14 v.