IRC-Galleria

Romanttiina

Romanttiina

on rouva Järviö <3

[Ei aihetta]Sunnuntai 09.09.2007 16:13

Kiva ilta oli eilen,kiitos ihanille ystävilleni eilisestä.Nyt on sit muistettu Elviksen 30 vuotis kuolemaa<3Vituttaa ku on nii hemmetin flunssane olo ja mittasin lämmön ni 37,7 oli kuumet:(
- Mies jätti kaksi kissaansa kolmeksi kuukaudeksi ilman ruokaa. Kissat kuolivat asuntoon. Toinen, vahvempi oli sitä ennen tappanut pienemmän ja syönyt sitä. Mies tuomittiin 60 päivän ehdolliseen vankeuteen ja 20 päiväsakkoon.


- Mies lopetti tottelemattoman koiranpennun lyömällä sitä kirveellä muutaman kerran päähän. Ulos jätetty koira kuitenkin virkosi, mutta se jouduttiin lopettamaan eläinlääkärillä. Mies määrättiin maksamaan 78 euron sakot sekä erilaisia kuluja 130 euron arvosta.


- Kahta saksanpaimenkoiraa hakattiin nahkaremmillä, pidettiin kuumuudessa parvekkeella, koirilla ei ollut tarpeeksi tilaa liikkua eikä niitä hoidettu kunnolla. Mies tuomittiin maksamaan 60 päiväsakkoa, ei eläintenpitokieltoa. Toinen koirista jouduttiin lopettamaan.


- Poliisipäällikkö tuomittiin vaimoineen 40 päiväsakkoon eläinsuojelurikoksesta. Syy: törkeä huolimattomuus koiran hoidossa kesästä 2002 talveen 2004. Koira jouduttiin lopettamaan.


- Koiratarhoja pitänyt mies ja nainen tuomittiin maksamaan 40 päiväsakkoa eläinsuojelurikoksesta. Heillä oli ainakin 40 koiraa ja 20 kissaa, joiden siisteydestä, terveydestä sekä koirien liikunnan tarpeesta ei ollut huolehdittu.


- Lähes 600 sikaa löydettiin kuolleena ulosteiden ja rehun keskeltä. Tilanne johtui laitteistoviasta, josta syytetty oli tietoinen. Sioista osa oli kuollut nälkään ja osa sikalan kaasuihin. Mies tuomittiin yhdeksän kuukauden ehdolliseen vankeuteen ja kymmeneksi vuodeksi eläintenpito- ja hoitokieltoon.


- Kania pidettiin muutaman vuoden ajan vailla riittävää hoitoa ja ravintoa; se oli suljettuna maakellariin ilman valoa omien jätöstensä keskellä taikka pihahäkissä ilman sääsuojaa ja ravintoa. Omistajat tuomittiin 10 päiväsakkoon.



Liian usein eläin rinnastetaan tavaraan ja unohdetaan, että se on useimmille hyvin rakas perheenjäsen. Yksinäiselle vanhukselle lemmikki voi olla ainoa syy nousta sängystä, lapsettomille se voi olla lasten korvike. Masentuneelle nuorelle perheen eläin voi olla ainoa ystävä, se joka pitää nuoren hengissä. Eläin ei itse osaa pyytää apua ja ansaitsemaansa arvostusta, joten vetoamme Teidän omatuntoonne, että puolustatte niitä, jotka eivät siihen itse kykene.

Mies lopetti tottelemattoman koiranpennun lyömällä sitä kirveellä muutaman kerran päähän. Ulos jätetty koira kuitenkin virkosi, mutta se jouduttiin lopettamaan eläinlääkärillä. Mies määrättiin maksamaan 78 euron sakot sekä erilaisia kuluja 130 euron arvosta.

Namii jamiiiTorstai 06.09.2007 19:06

Käytii Juuson kaa pizzalla ja sit tulin kotii värkkäämää ostoslistaa niit booli juomia varten:b Ois jo lauantai.Saa pitkäst aikaa sit viettää aikaa taas ihanien ihmisten seuras <3 En muute viime vkl juonu mitää,aploodeita kiitos ^^ Nyt vois men päikkäreil ku väsyttää enkä tie miks ku tänää meil alko kouluki vast kympilt ja päästii puol kaks mut ehkä tää on yleis väsymystä tai jtn.

*kyynel* </3Keskiviikko 05.09.2007 20:12

En muista paljoakaan synnyinpaikastani. Siellä oli ahdasta ja pimeää, eivätkä ihmiset koskaan leikkineet kanssamme. Muistan äitini ja hänen pehmeän turkkinsa, mutta hän oli usein sairas ja hyvin laiha. Hänellä oli vain vähän maitoa minulle ja sisaruksilleni. Muistan monien sisaruksieni kuolleen ja kaipaan heitä niin.

Muistan myös päivän, jolloin minut vietiin pois äitini luota. Olin niin surullinen ja peloissani, maitohampaanikin olivat juuri puhjenneet. Minun olisi pitänyt pysyä äitini luona pidempään, mutta hän oli niin sairas. Niin meidät pantiin laatikkoon ja vietiin johonkin outoon paikkaan. Vain me kaksi. Olimme peloissamme ja painauduimme kiinni toisiimme, yksikään ihminen ei silittänyt eikä rakastanut meitä. Niin paljon nähtävää, ääniä ja hajuja! Olemme kaupassa, jossa on paljon erilaisia eläimiä! Jotkut vaakkuvat! Jotkut naukuvat ja toiset piipittävät! Minut on lukittu siskoni kanssa pieneen häkkiin, voin kuulla muiden pentujen ääniä täältä.

Näen ihmisten katselevan minua. Pidän erityisesti "pienistä ihmisistä", lapsista. He näyttävät niin suloisilta ja hauskoilta, ihan kuin he haluaisivat leikkiä kanssani! Kaikki päivät vietämme pienessä häkissämme, joskus ilkeät ihmiset lyövät ikkunaan pelotellakseen meitä. Silloin tällöin meidät viedään ulos ihmisten nähtäväksi. Jotkut ovat helliä mutta toiset satuttavat meitä. Saamme aina kuulla "Ne on niin söpöjä! Tahdon tuollaisen!", mutta koskaan emme pääse kenenkään mukaan.

Siskoni kuoli viime yönä, kun kauppa oli pimeänä. Painoin pääni hänen pehmeälle turkilleen ja tunsin elämän jättävän hänen pienen, laihan ruumiinsa. Olin kuullut ihmisten sanovan, että hän oli sairas ja minutkin pitäisi myydä alennushintaan, että pääsisivät minusta äkkiä eroon. Luulen pehmeän ininäni olleen ainoa (ääni), joka suri häntä kun hänen ruumiinsa aamulla otettiin pois häkistä ja heitettiin roskikseen.

Tänään tuli perhe ja osti minut! Voi onnen päivää! He ovat todella mukava perhe ja he todella, todella halusivat minut! He olivat ostaneet kupin ja ruokaa minulle ja perheen tyttö piti minua hellästi sylissään. Rakastan häntä niin paljon! Tytön äiti ja isä kehuvat minua suloiseksi ja hyväksi pennuksi! Minut nimetään Angeliksi (Enkeliksi). Rakastan nuolla uusia ihmisiäni! Perhe pitää minusta hyvää huolta, he ovat helliä ja rakastavat minua. Hellävaroen he opettavat minulle oikean ja väärän, antavat hyvää ruokaa ja paljon rakkautta. Haluan ainoastaan miellyttää näitä ihania ihmisiä! Rakastan pikku tyttöä ja pidän leikkimisestä hänen kanssaan!

Tänään kävin eläinlääkärillä. Se oli outo paikka ja minua pelotti. Sain pari rokotusta, mutta paras ystäväni, pikku tyttö piti minua hellästi ja sanoi sen olevan OK. Niinpä rentouduin. Eläinlääkäri varmaankin sanoi surullisia sanoja rakkaalle perheelleni, koska he näyttivät kamalan onnettomilta. Kuulin vakavasta lonkkaviasta ja jotain sydämestäni... Kuulin eläinlääkärin sanovan jotain "epämääräisistä kasvattajista" ja siitä, että vanhempiani ei varmaankaan oltu kuvattu. En ymmärtänyt eläinlääkärin puheita, ainoastaan sen, että minua koskee nähdä perheeni näin surullisena. Mutta he silti rakastavat minua ja minäkin rakastan heitä hyvin paljon!

Olen nyt kuusi kuukautta vanha. Siinä missä useimmat muut pennut ovat vankkoja ja riehakkaita, minuun sattuu kauheasti jo pelkkä liikkuminenkin. Kipu ei koskaan hellitä. Minuun sattuu leikkiä ja juosta rakkaan pikku-tyttöni kanssa ja minun on myös vaikea hengittää. Yritän parhaani ollakseni se vahva pentu, mikä minun pitäisi olla, mutta se on niin vaikeaa. Sydämeni särkyy kun näen pikku-tytön niin surullisena ja kuulen Äidin ja Isän sanovan: "nyt on varmaankin aika". Useita kertoja olen käynyt eläinlääkärillä, eivätkä uutiset ole koskaan hyviä. Aina puhutaan synnynnäisistä ongelmista. Haluan vain tuntea lämpimän auringonpaisteen, leikkiä ja helliä perhettäni. Viime yö oli pahin. Kipu on nyt ainainen olotilani, juominenkin koskee.

Yritän nousta, mutta voin ainoastaan inistä kivusta. Minut viedään autoon viimeisen kerran. Kaikki ovat niin surullisia, enkä tiedä miksi. Olenko ollut tuhma? Yritän aina olla hyvä ja rakastettava, mitä olen tehnyt väärin? Voi kun tämä kipu vain menisi pois! Kunpa vain pystyisin pysäyttämään pienen tytön kyyneleet. Yritän nuolla hänen kättään, mutta voin vain valittaa kivusta.

Eläinlääkärin pöytä on kovin kylmä. Minua niin pelottaa. Ihmiset kaikki halaavat minua ja itkevät pehmeään turkkiini. Voin tuntea heidän rakkautensa ja surunsa. Onnistun nuolemaan pehmeästi heidän käsiään. Eläinlääkärikään ei näytä niin pelottavalta tänään. Hän on hellä ja aavistan jonkinlaista helpotusta kivulleni.

Pikku-tyttö pitää minua pehmeästi ja kiitän häntä kaikesta antamastaan rakkaudesta. Tunnen pienen piston etujalassani. Kipu alkaa hellittää ja tunnen rauhan laskeutuvan ylleni. Voin nyt nuolla pehmeästi hänen kättään. Oloni muuttuu nyt unenomaiseksi ja näen äitini ja sisarukseni kaukaisessa vehreässä paikassa. He kertovat minulle ettei siellä ole kipua, ainoastaan rauhaa ja onnellisuutta. Jätän hyvästit perheelleni ainoalla tuntemallani tavalla, pienellä hännän heilautuksella (ja hellällä kuonon tökkäisyllä). Olin toivonut viettäväni monta vuotta heidän kanssaan, mutta niin vain ei ollut tarkoitettu. "Nähkääs", sanoi eläinlääkäri: �eläinkaupasta ostetut pennut eivät tule kunnon kasvattajilta". Kipu poistuu nyt ja tiedän, että tulee kulumaan monta vuotta kunnes näen rakkaan perheeni uudelleen.