IRC-Galleria

Hiihaa. Mut kotiutettiin jo joskus kaheksalta. Ja oisin joutunu oottaa kolmeen asti äitii, mut onneks noi yhet tuli hakee. Huh. On kyl hirmu huono olo ja helvetti ku kieli on puoliks tunnoton, inhottavaa. Mut hyvä ettei kuume noussu ja tää on kuulemma lääkärin mielestä hyvän näkönen ja jotain. En saa kyl mitää kunnol syötyy, ja kylmää pitää syödä. En pysty puhumaan kunnolla ja jos puhun ni seki sattuu. Enkä pääse saunaan kahteen viikkoon, enkä kyl saa liikatakkaa. Ei voi mitään.

Mut vähän mietin ku makasin siinä leikkauspöydällä et ne hoitajat varmaa luulee et oon hullu, ku yhtäkkii aloin nauraa. Nomutkun, tuli mieleen juttuja joita Ronja kerto sen leikkauksesta. Ha. En kyl enää ees muista mitä. Mut vähän ne ovelasti nukuttaa. Eka ne laitto tiputuksen, sitten sen verenpainemittarin ja sen hengitysjutun ja sitten niit ihme lappuja ja piuhoja. Sit seuraavaks se nukutuslääkäri vaan että "nyt kädessä tuntuu kipua" ja seuraavaks meni kaks kolme sekunttia ku sattu ja sit jo heräsin. Taino sen jälkeen muistan, taino must tuntuu siltä ihanku joku ois sanonu mulle että "jos kurkussa tuntuu jotain, ni älä yski" ja sit vast heräsin sielt heräämöstä. Oli vaikee kyl pysyy hereillä. Jonku kymmenen minuutin välein se juttu mittas verenpaineet ja nää. Ja jouduin hengittelee happinaamariin et saatiin nukutusaineet keuhkoista pois. Olin siel heräämös tunnin ja sit mut vietiin osastolle. Siel sit sammuin heti, melkein heti ja nukuin jonku aikaa. Sain vaa kipulääkettä useesti. En saanu mennä ees yksin vessaan! Taino kyl mä ite siel vessas sain olla, mut se hoitaja vahti ovella (ulkopuolella) .. Olisin kuulemma voinu vaik pyörtyy tai jotain sen nukutuslääkkeen takii. Joo. Vähän ehkä huimas, ei muuta.

Äiti tuli kattoo mua joskus kolme neljän aikaa. Se toi mulle nami jäätelön. Selitin vaa sille koko ajan jotain ja joku hoitaja tuli antaa mulle suoraan lihakseen jotain vahvaa lääkettä, joka sai mut viel sekasemmaks ja huoneen sumusemmaks. Puhuttiin äitin kaa siitä, ja äiti kerto et se mitä mulle lihakseen annettiin on morfiinista seuraavaks vahvin kipulääke tai jotain. Sit mietin et mitäköhän ne anto mulle sillonku ne tyhjens ne paiseet. Äiti kerto et se oli morfiinia. No aha. Ja selitin kuulemma liikaa asioita ja äiti pakotti mut olee vähän aikaa hiljaa. Mun puhelu ei kuulemma tee hyvää. Hö. Mitäs sitte jos sattuu mut on silti paljon asiaa. Nyyh.
Hyvin meni kyl siel osastolla yöki. Vaikka sain samaan huoneeseen kolme samanikästä, samannäköstä ja yhtä pahasti kuorsaavat mummot. PAITSI REILUT. Äitiku tuli siihen huoneeseen, se katto ihan suoraan mua silmiin ja meni seuraavaks yhen mummon luo ja sano "taidan olla väärässä huoneessa" siin vaihees karjasin et äiti, ja sit se vast erotti mut mummojen joukosta. Kivat äitit.

Onneks oon nyt kotona. Ens viikolla en sit saa mennä kouluun ja sit onki jo loma. Jee. Mut siel sairaalassa, varsinki siin leikkauspöydällä tunsin itteni ensimmäistä kertaa elämässäni tosi yksinäiseks. Sillee hyvällä tavalla. Ihanku olis vaan mä ja sit kaikki muut. Se oli hyvä tunne.

// Hassua oli se kun istuin yksin siel odotushuoneessa radiossa soi Apulannan ravistettava ennen käyttöä. Sillon tuli hyvä mieli. Ja sit viel siel heräämössä ni ensimmäinen ääni jonka kuulin oli musiikki ja kappale oli Beat it. Mut olin sen verran sekasin etten voinu sanoo oliko Maikkelin vaiko Fobin. Ja muistan viel seuraavanki biisin, joka tuli sen jälkeen!! Se oli David Cookin Light on.

Mua vähän jännittää huominen. Mut vaa vähäsen. Mua surettaa huominen muutenki. Hyvää matkaa (voiks noin ees sanoo) mun kävelevälle täystuho toverille <3 Röllipeikko + Vihreäpaitainenhörhöhemuli! Pidän lippuu yksin täällä pystyssä. Toivottavasti nähään vielä.

Huh, etten joutunu jäämään minnekkää enkä joutunu vielä leikkaukseen. Mut ei ollu silti kiva ku istuttiin siel odotushuoneessa joku pari tuntii ja sit ku pääsin sisään lääkärin huoneeseen siel meni joku kaks minuuttii. Ja sitä paitsi oli aika kivuliasta. Ensin se lääkäri vaa suihkutti puudutusainetta ja sit avas sellasel jännäl jutul ne paiseet ja sit niist tuli sitä ainetta, joka sai mut melkein oksentaa. Ja ai vittu sattu ihan helvetisti muutenki. Silmätki vaa valu. (JA sitäpaitsi se lääkäri oli nainen. Siis ei siin mitää mut äh. Miehet on varmaa parempia. Ei oo ennen sattunu noin paljoo) Ja sitku pääsin pois syljeskelin verta ulkona ja ihan tahaltee ulko-ovien eteen ihan puhtaalle valkoselle lumelle. Muaha. Mut heeei mun puheesta saa jo selvää, saan suun melko hyvin auki JA nieleminen ei oo enää nii vaikeeta. Hurraa. Ainii, äitin kone on tainnu just laskeutuu^^

Ps. Rakastan yhtä videota ja toista biisiä.

Huoh. Tulin just Hyvinkäältä. Onneks ei tarvinnu jäädä viel yheks yöks. Torstaina jouduin menee sinne ku en pystyny syömään enkä juomaan ja jouduin hengittääkki nenän kautta. Eka ne otti musta verikokeet. Ja sit se sama lääkäri taas totes et mul on paise, mut tällä kertaa niit on kaks, molemmilla puolilla. Siin vaihees meinasin alkaa itkee. No sitte istuin vähän aikaa ja odotin ja sit pääsin takasin sinne huoneeseen ja ne laitto mulle tipan. Vähän sen jälkeen siihen tuli nukutuslääkäri joka eka tunki mulle sellasen harmaan jutun sormeen, joka mittas mun hengitystä. Sil muuten kesti kauan valita et mihin sormeen se sen laittaa, ku jokaisen kynnen oon maalannu eri väriseks. Ja sit se vaa "nyt saat sitte TOSI vahvaa kipulääkettä ja se sit humahtaa suoraan päähän. Se tuntuu siltä että pyörtyisit mut pysyt hereillä koko ajan" Mä vaan nyökyttelin ja vähän ajan päästä se taulu mitä kattelin alko heiluu ja kaikki muuki. Sit se lääkäri viel anto rauhottavaa. Joo, mun mielestä oli ihan mukava tuokio, siis se kun se KNK lääkäri tyhjens mun paiseet. Ei tuntunu missään. Sit se KNK ja nukutuslääkäri kauhisteli (vai olikohan ne hurmioissaan;o) ku sielt oikee tuli verta sellasena suihkuna. Mä vaan istuin ja öö varmaa vaa hymyilin. Sit mult kysyttii et miten voin ja mä vastasin ilosena että "ihan hyvin" siin vaihees hoitaja vaa "nii kai ku oot saanu noin vahvaa kipulääkettä" sit jotain mumisin et "paitsi hiukset menee koko ajan silmien eteen :(" Kaikki vaa alko nauraa mulle. Sen jälkeen mut nostettiin pyörätuoliin ja laitettiin makaa käytävälle sellaselle sängylle. Siinä sitte jumitin ja varmaa nukahtelinki välissä. Jotenki aika vaan meni.
Jonku ajan päästä hoitaja tuli ja sano et mulle on paikka joltain osastolta ja sit se kärräs mut neloskerrokseen. Vähän säikähin ku mentiin hissiin ja yhtäkkii se hissi lähti ylöspäin! Oikeesti meinasin saada sydänkohtauksen, se tuntu niin oudolta. Joo, aineissa olin.

Huone oli ihan tyhmä. Neljän hengen huone, eikä mitään tekemistä. Joo nii. Olihan mul siel radio mut tänää kokeilin sitä ja ei helvetti että oli huonot kanavat. Se siitä sitten. Oli siel eka mun kaa joku mummo, joka vaa kampaili hiuksiansa keskellä yötä (ja se lauleli tänää päivällä jonku kaa isä meidän rukousta.)
Mulle vaa tuotii aina kipulääkettä ja antibioottia ja näin. En pystyny syömään mitään. Taino söin mehujään mut siinäki meni joku 20 minuuttia. Ei ollu hauskaa. Siinä sitte melkein kirjaimellisesti makasin tylsistyksissäni vaik kuinka kauan. No, tuli pappa, Reija ja Ronja kattoo mua joskus illalla. Ei nekää kauaa siel kyl ollu.
Yölläkää en saanu nukuttuu, ku yks potilas tuotii leikkauksesta ja yks kans ihan myöhään. Mut kyl mä pari tuntii ainaki nukuin. JA kun on tiputuksessa on KOKO AJAN vessa hätä. Kävin varmaa 20 kertaa pelkästään yön aikana vessassa. Inhottavaaaa. Ja joka ikinen kerta ku kävin vessassa kuulu kauhee ryminä, ku jouduin raahaa mukana mun sulhasta!

Aamulla en saanu syödä mitään (ihanku oisin pystyny) ja odotin et pääsen KNK:lle. Sit pääsin sinne ja ne tyhjens taas mun paiseet ja kerto mulle et mun on rauhaskuume joka on aiheuttanu ne paiseet. Mut tällä kertaa ei ollu yhtä hauska kerta ku en saanu mitään aineita. Hö. Ja sattuki jonku verran. Ja hyi ku sielt tuli verta ja kaikkee. Syljeskelin vaa kuppiin. Sit se lääkäri sano et pääsen kotiin jos pystyn syömään ja JEE menin takasin osastolle ja söin puuroa ja viiliä ja join mehuja. Elikkä pääsin kotiin. åå

Mun pitää huomenna mennä Helsinkiin. Jos tää ei oo yhtään parantunu, ne saattaa leikata. Mut jos on ni sit Hyvinkäälle taas vielä maanantaina. Nyt sit syön lääkkeitä miljoona kertaa päivässä, mut onneks oon kotona. Hih.

Olin liianki varma siitä, että kuolen enkun kokeessa. Istuin tuolissani ja tuli huono olo ja meinasin pyörtyy. Siinä sit yritin kirjottaa jotain. Mietin et nyt jos juokisisin ulos luokasta ja menisin käytävälle istuu pää polvien välissä, tulisko mulle parempi olo. No se jäi sit siihen ku tajusin et jos ryntäilisin sillä tavalla pyörtyisin aika nopeesti. No tulihan se koe tehtyä, vaikka en ees muista mitä sinne kirjotteli, enkä kertaakaa lukenu läpi vastauksia, yritin vaa saada sen tehtyä niin nopeesti ku mahollista. Aivan. Uusinnoissa nähään.

Yllätys. En ollu tänääkään koulussa (enkä mee huomennakaa enkä sais mennä ylihuomennakaa, meen silti) KOSKA menin kaheksalta sinne labraaan ja sit siellä ne otti kuus putkee verta. Oli hauska. Tosi. Sit sen jälkeen sain ajan lääkärille, joka vähän katteli mun kurkkuun ja totes "Hyvinkäälle!" Sit jouduin tilaa taksin et pääsen sinne (koska ei ollu muuta kyytiä) Inhoon istuu taksisssa. Yh. No mutta sitte oli tylsä matka ja kiva kuski joka sammutti sen ihme jutun sillee et mun ei tarvinnu iiihan niin paljoo maksaa åå
Menin suoraan KNK:lle ja se kiva mieslääkäri taas katto mun kurkkuun ja totes et mun pitää odottaa pari tuntii et labra vastaukset saadaan. NO, sit istuin siel yksin tylsistyneenä (lääkärit meni syömään) mut joku hoitaja käveli mun ohi ja sano "moi rosa" Mietin et HETKINEN toi muistaa jopa mun nimen, oon selvästi viettäny täällä liikaa aikaa. Loppujenlopuks se mies tuli ja sano että mul on nielurisat turvonnu tosi pahasti ja et mun pitää syödä nyt 10 päivää jotain lääkettä. Haah. Sil kesti kauan keksii et minkä lääkkeen se mulle määrää, ku oon penisilliinille ja jollekki toiselle allerginen. No kyl se johonki pääty. Ja nyt mun nielurisat pitää leikata .. helvetti. Mult pienenä leikattiin kitarisat eikä kukaan ymmärrä miksei ne leikannu myös siin samalla nielurisoja. Eli joudun vaa kärsii.

Saan kai huomenna JA keskiviikkona tietää mun veriarvot ja verikuvat ja kaiket paskat. Jos niissä on häikkää alan huutaaa. Ainii! En pysty huutaa. En pysty melkee puhuu. Nieleminenki on vaikeeta. Kuulostan tyhmältä. Korvaki on kipee. Mut saan vetää buranaa mielin määrin (no en saa) Ois se lääkäri voinu vahvempaaki lääkettä määrätä mut sössötin jotain ja sain buranaa. Ja mitäs vielä. En saa suuta kunnolla auki! NII! Eikä kukaa saa selvää mun puheesta :( Hankin kohta sellasen taulun joo ... LIITUtaulun. JA näin tänään enkelin. OOn siitä melko varma.

Vähän inhottava olo ku on koko päivän istunu jossain syömättä mitään (paitsi lääkkeitä) ja jopa verta vuodattamassa. Ja vielä kuumekki nous. Jeah.

Ainii ja nytten ku tässä kerta valitetaan ni valitetaan kunnolla: mul ei oo takkia. Joo. Syy seisoo neljällä jalalla ja omistaa (ei muuten omista) hännän. Niinpä. En oo viel kerenny pesee sitä.

Varotus: Sittenku oon päässy siitä että ei kannata puhua, puhun t-a-u-k-o-o-m-a-t-t-a. Totta.

Vihdoin pääsee nukkuu.

Aivan täydellinen viikonloppu. Täydellinen yö. Täydellistä. Kaikki on aivan hyvin. Voi saatana.

Mä en jaksa.

Onko vapaaehtosia tulee tänne ja pelastaa mut tältä kaaokselta?! Ja miks IHMEESSÄ ton yhen piti lukita toi yks tonne oven taakse. En jaksa kuunnella tota vitun ovikelloo. En tiiä enää et pitäiskö itkee vai nauraa vai hakata päätä seinään vai tyytyy silmien pyörittelyyn.