Tänään on taas näitä päiviä. Tiesin sen hetiku avasin silmät. Inhosin tätä päivää sillonki. En jaksa puhuu, en jaksa tehä mitään. Pitäis tehä sitä ja tätä, muttei huvita. Oon itkeny tänää varmaa miljoona kertaa, ja voisinpa sanoo et siihen löytyy syy. Ei. Voispa vaa nukkuu vaikka kaks päivää ja yötä. Voispa sulkee silmät ja sittenku ne avais paistais aurinko eikä ois pakko tehä mitään. No ei voi. Pitäis tehä saksan työ, en oo ees alottanu ja se pitäis olla tiistaina valmis. Pitäis lukee bilsaa ja pitäis mennä nyt suihkuun. Haluun syödä vaikkei tee mieli, haluun nukkuu vaikkei oikeesti väsytä. Koht on jo huominen.