Tästä alkaa se mihin kaikki loppuu/
Mihin kaikki päättyy ja mihin kaikki sortuu/
Tää on se kipu sisäl mikä pistää ajatteleen/
Ajan mateleen ja taas vaan vilistään sanat eteen/
Sanat jotka pääni sisällä nyt pyörii/
Jotka valvottaa taas mua koko läpi yön sit/
Pistää muisteleen miks luotasi sä mut pois työnsit/
Ja Vihdoin viimein onnelisuuden mä myönsin/
Nyt on se hetki kun vene satamaan rantautuu/
On vaan pakko vain elämän armoille antautuu/
Mun tuskan kyyneleni vettä pitkin kantautuu/
Ja muistelen niit kyyneleitä vielä sit ku vanhaks tuun/
Kaikki muistot virtaa pelottavan kaukana/
Ystävätkin kaiken vanhan kehottaa vaan haudata/
Tää tulee loppuun niinkun kaikki aikanaan/
Ei mikään kestä ikuisesti mut en sure ainakaan/
Vanhat haavat paikataan vielä joskus pysyvästi/
Mut nyt on aika lopettaa siks jätän nyt hyvästit/