joskus asiat vaan menee niin kun ei ois olettanu tai toivonu, mut silti niinkuin niiden pitää mennä jonkun kosmisen karman lain mukaan.
niin käy joskus.
kiitos karma tai kohtalo tai mikä nyt sit haluatkaan olla tänään. asetit asiat oikealle tolalleen, ja vaikka se tuntuikin hetken ihan stanan pahalta, niin nyt nään kaiken jotenki kirkkaammin, enkä enää kuvittele et tietyt asiat vois mennä jotenki toisin, vaikka kaiken järjen mukaan ne eivät mitenkään voi mennä.
mä pääsin eroon riippakivestä, joka mua pidätteli.
ja se tuntuu hyvältä.
kevyeltä.
höyhenenkevyeltä.
(tosin eilen niin höyhenenkevyeltä, että pyörryin. kolme kertaa.)
no juu.
mutta elämä on ja sen pitää antaa olla.
ei kaikki voi aina mennä niinku on suunnitellu.
ku ei tää maailma pyöri mun navan ympärillä, eikä sunkaan.
ja se on vaan hyvä.
joo, mut nyt meen.
adios locos!
-ronkelipumpulienkeli.