IRC-Galleria

on se jännä.

kun ehtii kuvitella et joku on loppu, finaalissa, slut, kaput. the end jne. you know the thrill.
pääset asiasta vihdoin yli ja ajattelet, että ei se niin iso asia olekaan. ehtii tulla sellainen kevyt olo, taakka on heitetty pois harteilta, siivet kasvaa kantapäihin ja alkaa hengittää varpaiden kautta, niinkuin eräs lääkäri kerran kehoitti kurkkukipuista veljeäni tekemään.

ei enää satu.

sitten kun alkaa jo ajatella uusia suuntia elämässään, SE joka on itse pyristellyt kaikin voimin irti otteesta, vältellyt kontaktia ja toiminut muutenkin kuin juoksupyörän nurkkaan ajettu hamsteri, tulee ja ottaa täysin omaehtoisesti yhteyttä, keskellä yötä, pääsiäisenä.

noh, munii se kukkokin kerran vuodessa.

*******************************

tiedoksi uteliaille: en vastannut puheluun, mutta laitoin viestin, "mitä nyt taas?"
vastaus: "mis oot?"
kerroin olinpaikkani ja kysyin: "kui?"
vastausta en saanut, enkä tiedä, olisinko edes halunnut. tämä kun ei ole ensimmäinen kerta.

ensimmäinen kerta tämä oli kuitenkin siinä mielessä, että ensimmäistä kertaa en sekoittanut päätäni asialla, vaan kävin nukkumaan. pitkästä aikaa nukuin rauhaisaa unta, vailla hämmentäviä unia tai painajaisia. miten luksukasta xD

soittakoon, laittakoon viestiä. ei vaivaa mua enää :D

I <3 pääsiäinen!

<3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3 <3


MUNARIKASTA PÄÄSIÄISTÄ!

-ronkelipumpulienkeli.