hän istuu hiljaa vuoteellaan,
ei sano sanaakaan
katseen luonut on ikkunaan,
harras hymy huulillaan.
ja hän tietää
että se mennyt on,
mikä kerran kasvoi alla sydämen
ja auringon.
ei tietää voi paljonko on aikaa,
kuinka kauan saa pitää
sen rakkaista rakkaan,
ja rakkauden.
valkeat seinät ympärillään
vielä luo katseen
ulos kevään vihreään
ja tietää, vielä tulee uusi huominen,
hän tietää,
tiedän sen.
ja hän tietää että se mennyt on
mikä kerran kasvoi alla sydämen.
ja auringon.
elämän ihme pikkuinen.
<3
-ronkelipumpulienkeli.