onneks mulla on ihania ihmisiä ympärillä jotka aina välillä pudottaa mut maan pinnalle, ja välillä - niinkuin tänään - nostaa mielialan korkealle vaikka muuten ois kuinka kökkö fiilis tahansa...
sellaisia ihmisiä mä haluan lisää ympärilleni.
enkä mä nyt tarkoita että mä haluan ympärilleni ihmisiä, joilla on tekohymy naamalla vuorokauden ympäri ihan vaan siks että mulla olis pirteempi olo, tai ihmisiä jotka vain ja ainoastaan vatvoo ja pohtii ja angstaa.
mä itse olen niin maanis-depressiivinen ihan perusluonteeltani, että voisin ihan virallisesti kantaa otsassani leimaa ANGSTIAPINA. mieliala voi viidessä sekunnissa heittää syvästä *itutuksesta hysteeriseen iloon ja onneen, niinkuin juuri nyt.
kyllä mä ymmärrän ja tiedän, ettei aina voi olla hyvä päivä, ja se on ihan selviö. ja on asioita joille ei voi mitään. menneet on menneitä. joskus niitä pitää vatvoa, joskus ei. joskus on vaan mentävä äänennopeudella eteenpäin, niin kauas kuin vauhti riittää.
ja toivottavasti...
voi kuinka mä toivonkaan... että tällä kertaa se vauhti riittää perille asti.
<3
-ronkelipumpulienkeli