ainahan lopussa uni ilman tunteita on kuin runoja seikkailussa
itke ironiassa vasten viinan makua
halulla et poikinut koskaan sanoja
koske kun kuollut on ensin pois
en kadu vaikka pesetkin vähän makeaa vapautta
näe epäröinyt totuus kuvitelmassa
itselle loppu on yhdellä kuiskeella sinun