Mä hain sut Puotilan metroasemalta heinäkuun 22. päivänä. Se oli aurinkoinen ja lämmin torstai. Sä olit vasta vähän yli kuukauden vanha ja sun kasvattaja toi sut pienessä muovirasiassa, johon ois mahtunu vielä toinenkin kääpiöpartiksen poikanen. Matka kotiin faunaboksissa oli varmaan sun elämäsi stressaavin päivä. Sä yritit niin kovasti kiivetä sieltä ulos moneen otteeseen ennen kuin pääsit uudessa kodissasi omaan terraan.
Poikkeuksellisesti sä et vierastanut uutta ympäristöä vaan tutkit joka nurkan ja ruokakin maittoi jo seuraavana päivänä. Silloin sun pieneen masuusi ei mahtunut kuin muutama pieni jauhis ja pari palaa salaattia. Heti kun pääsit ekoja kertoja ulos terrasta, sulla oli hirvee vauhti päällä ja meillä olikin vahtimista ettet livahtais johonkin rakoon, mistä sua ei saatais pois.
Aluksi mä luulin että sä olit uros, mutta muutaman kuukauden jälkeen ilmeni, että sähän olitkin pieni prinsessa. Nimeä piti tietysti vähän muuttaa ja niin susta tuli Miss Livingstone. Sä kun olit sellanen tutkimusmatkailija pienestä pitäen. Mä kuitenkin kutsuin sua lyhyesti Stonyksi, joka taas oli hauska vertaus sun jääräpäiselle luonteenpiirteelle.
Kesän edetessä selvis, että sä olit aika perso kaikelle makealle. Jäätelöstä sun oli pakko saada aina oma osuutes, kuten myös mustikkapiirakasta ja pannarista. Luonnollisempaa ruokavaliota ajatellen mä yritin syöttää sulle nektariinia, hunajamelonia ja erilaisia marjoja, mutta eipä neidille tietenkään kelvannut ja kostoksi sä kipittelit sulavasti mansikkahillolla päällystetyn letun ylitse, joka mun piti syödä kahvin kanssa. Meijän pöytäliinaan jäi siitä muistoksi pienet, vaaleenpunaset jalanjäljet.
Marraskuun puolivälissä sä ajattelit ruveta talviunille, mutta koska sä olit vielä niin nuori mä en voinu sallia sitä. Aina kun sä olit päässy jalottelemaan meijän keittiön pöydälle, sä suuntasit kohti valurautasta kattilan alusta (jonka tehtävä oli siis pitää ruoka lämpimänä) ja ryömit sen alle ottamaan torkut. Mun piti valitettavasti aina keskeyttää sun unet ja viedä sut takasin terraan lämmittelemään.
Sun kylvettäminen olikin varsin hauskaa puuhaa ja ihme kyllä, säkin aloit tykätä siitä. Mulla oli aina tapana kylvettää sut sen jälkeen, kun olin ite käyny suihkussa. Ja aina kun sä näit mut kylpytakissa, sä hyppäsit pois lämpölampun alta ja kipittelit suoraa päätä terran oven eteen odottamaan, että pääsisit kylpyyn. Vesi oli tietenkin lämmintä ja sä innostuit välillä jopa uimaan vadin päästä toiseen. Pyyhkeen sisällä kuivatellessa sulla painu helposti silmäluomet kiinni ja oli sääli herättää sut, kun oli aika palata yöksi terraan.
Sitten viime perjantaina sä päätit taas olla oma itses ja loikata vauhdissa pois keinutuolista. Se, että sä et päässy ilmalennon jälkeen jaloillesi oli outoa jo sinänsä, mutta mä luotin sokeasti siihen, että ajan kanssa sä parantuisit. Niinkuin aina ennenkin. Mutta sä et toipunu ja mä näin että suhun sattu kokoajan. Viikonlopun tarkkailun jälkeen mä soitin eläinlääkärille ja sovin sulle ajan huomiseksi. Mutta liian myöhään.
Puhelun jälkeen mä näin miten sä ummistit hiljaa silmäsi ja huokasit viimeisen kerran. Mä nostin sut varovasti pois terraariosta ja kuuntelin, mutta sun sydän ei enää lyönyt. Mä pitelin sua pitkään sylissä ja vaan itkin, kunnes soitin takaisin eläinlääkärille ja kerroin että torstain ajan voi peruuttaa. Mä pyydän sulta vielä viimeisen kerran anteeksi ja kiitän siitä, että sain juuri sut ensimmäiseksi lemmikikseni.
Kiitos näistä kymmenestä kuukaudesta, jotka jaoit kanssani.
I love you my little princess, rest in peace.
"Lay down
Your sweet and weary head
Night is falling
You've come to journey's end
Sleep now
And dream of the ones who came before
They are calling
From across the distant shore
Why do you weep?
What are these tears upon your face?
Soon you will see
All of your fears will pass away
Safe in my arms
You're only sleeping
What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?
Across the sea
A pale moon rises
The ships have come to carry you home
And all will turn
To silver glass
A light on the water
All souls pass
Hope fades
Into the world of night
Through shadows falling
Out of memory and time
Don't say: We have come now to the end
White shores are calling
You and I will meet again
And you'll be here in my arms
Just sleeping
What can you see
On the horizon?
Why do the white gulls call?
Across the sea
A pale moon rises
The ships have come to carry you home
And all will turn
To silver glass
A light on the water
Grey ships pass
Into the West"