Kemian opettajamme sekos tänään. Tai eka sille iski puhevika (katsokaas kun polymeeri on vaikea sana - onhan siinä sentään ensin keskivokaali, sitten takavokaali ja viimeisenä etuvokaali), jonka jälkeen se sekos ihan lopullisesti ja painu käytävään hokemaan "polymeeripolymeeripolymeeripolymeeriPOLYMEERIPOLYMEERIPOLYMEERI..." ja niin eespäin. Toivottavasti siellä käytävässä ei ollu ketään. Luulen, että ihmetyksen aste olis ollu liian iso ja henkisten hiertymien mahdollisuus hyvinkin todennäköinen. Luokkaan palattuaan opettajamme ilmeisesti pelkäsi vielä puhevian palautuvan, joten fiksuna hän sitten sylki - tai ehkä oikea termi olisi kumminkin 'puhui' - puhevikansa roskikseen. Tsädääm. Se auttoi. Täytyy tosin sanoa, etten vähään aikaan oo joutunu todistamaan mitään yhtä typerän oloista toimintaa.
Minkä suuren yleistyksen tästä siis voisikaan tehdä puhevian taltuttamisen suhteen? Ilmeisesti kannattaa ensin mennä johonkin rauhalliseen paikkaan (siitä, onko käytävä sitten rauhallinen paikka, voidaan varmasti olla monta mieltä, mutta ollaan nyt takertumatta siihen seikkaan) ja hokea siellä vähintään kymmenen kertaa sanottava asia _oikein_. Sen jälkeen pitää etsiä roskis ja puhua siihen väärä ilmaisu eli tämä tilapäinen puhevika. Jee. Auttaa!
Hitsi, etten oo tienny tätä konstia ennemmin. Itelle ku aina tasasin väliajoin iskee joku puhevika noita esitelmiä ym. lukiessa, niin ehkä se olis kadonnu, jos heti änkytyksen iskiessä olis painunu luokasta pihalle, höpöttäny siellä hetken itekseen, puhunu vian roskiin ja palannu sitten ihan normaalina ja selkeän artikulaation kanssa takaisin luokkaan...