IRC-Galleria

Suomenna:
1. Iltaisin selailen usein lehtiä.
-> Totta tosiaan. Niin. Savoksiko tämän halusit vai tavutanko vai...? oO

Helpotus.
Ihan käsittämätön helpotuksen ja huojennuksen tunne iski sen pirun matikan kokeen jälkeen. Joo, uskosin, että se nyt ainakin on läpi menny (ei nyt millään päätä huimaavalla tuloksella, mutta läpi ku läpi ja that's the main point). Huippua myös omassa sarjassaan se, että vedin englannin kuuntelusta (oliskohan tuo nyt ollu s/05 tai jtn) parhaimmat pisteet ikinä. Meille kans samanlainen suht helppo kuuntelu, plz? ^^

Tänään ei oikeesti tarviis tehä paljon mitään. Mietin just, että huomenna saan ensinnäkin nukkua yheksään. Toisekseen meillä on huomenna sekä englannissa että ruotsissa kielistudiotunnit, eli ei pahemmin tarvii kirjoja raahata mukana. Matikassa tehtiin tänään se koe, joten siitäkään ei oo läksyjä. Ei miun tarvii muuta ku vääntää pari bilsan risteytystehtävää ja sitten voin vaan olla ja LAAAAAHNAILLA. Eikun nöyp. Käyn kaupassa + kirjotan yhen enkun aineen ehkä loppuun, jos oikein kunnon inspis iskee. Lalalaa. xb

Matikan kokeeseen lukeminen ja harjoittelu on ollut/on/tulee olemaan huonolla mallilla. Ei jaksa. Näillä (jokseenkin vähäisillä) taidoilla mennään läpi ja jos ei mennä, niin sitten nähdään uusinnassa. Tai sitten jätetään todistukseen yks karmiva nelonen. Bhrrr. oO En kyllä jaksa pahemmin stressata mokomaa koetta. Tässä on tällä hetkellä vähän isommat kokeet mielessä, joten yks kurssikoe on sieltä tuonnepäin.

Sen sijaan, että olisin harjotellu ja laskenu jtn lisä- ja kertaustehtäviä kokeeseen, alotin enkun aineen kirjottamisen. Se nyt sentään edisty hyvin ja tässä joku päivä kirjottelen sen valmiiks ja näin on jälleen yhdestä hommasta selvitty. Kiitos. Painun syömään nuudeleita.

Tekemistä muuten ehkä vähän laiskaan sunnuntaihin: nypi arviolta parikymmentä takiaista (osa kokonaisia palloja, osa mukavasti hajonneina) tollerin hännästä, kun se on fiksuna käynyt jossain puskassa rypemässä. Voin kertoa, että on ihan mielenkiintoista puuhaa. Valitettavasti operaatioon jouduttiin käyttämään myös saksia. Kiitokset siitä, ettei Jami oo se meijän näyttelykoira. :s

Tylsä viikonloppu. No ei ees oo ollu. Just kivaa lahnailua. ^^ Sain joo laskettua muutaman laskun matikkaa ja luettua ruotsin sanoja. Ja kuten Jennallekin jo kerroin, koirani Jami oli ihana. En tiedä, onko tämä nyt sitten niin kovin mainitsemisen arvoinen asia, mutta kerronpahan silti: Jami tuli mun viereen makaamaan, laitto pään mun selän päälle, oli siinä hetken aikaa, pieras (perse oli siis päin nassuani), heilautti häntäänsä ja lähti vähin äänin pois. <3 Kiitos.

Yleensä jonkin sarjan hahmoihin kiintyminen tapahtuu hitaasti. Niihin tutustuu paremmin ja niistä alkaa tykkäämään. Sama homma tapahtuu, jos niitä tyyppejä oikeesti inhoo. Eka niitä kattelee vähän nenän varttaan myöten ja vasta joskus aikojen kuluessa tajuaa, miten vammasia ja idiootteja - siis kertakaikkiaan kamalia ja inhoamisen arvoisia - ne onkaan.

Nyt kumminkin todistan (ainakin itselleni), että inhon havaitseminen on mahdollista ihan muutamassa päivässä ja viikon kuluttua sarjan alusta se on jo niin valtava, että tekisi suunnilleen mieli repiä hiuksia päästä. Kanadan Huippumalli Haussa ft. CORI! Onko kamalampaa olento nähty?! Hyi. Hyi. HYI. Toivon joka kerta, että se tippuisi - viimeksi tänään, vajaat puoli tuntia sitten. Mutta EI! VIELÄ SE SAA JATKAA! VÄÄRYYS! Se on huono. Se on teennäinen. Se on surkea. Se on huomaamaton. Se on säälittävä kaikkine itkukohtauksineen ja teennäisine hymyineen. Sen kovin kehuttu kauneus ei ainakaan vielä oo saavuttanu miua, eikä sitä varmaan tuu tapahtumaankaan. Jos miä joutusin olemaan sellasen ihmisen kanssa tekemisissä tässä oikeassa elämässä, voisin melkein tältä istumalta vannoa, että ampuisin sen heti ensimmäisen tilaisuuden tullen.

Uskoni Huippiksiin menee, jos se länkkä voittaa. >_<

Apsin pelit on siinä ysin aikaan vähän väsyneenä aika pirun vaikeita. Varsinkin jos se pelikoneen näyttö sukkaa, eikä meinaa toimia kunnolla. :'D Parastanam. <3

Mietin taas, että pitäiskö nää hiukset lyhentää. Menee hermot noiden takkujen setvimisen kanssa...

Lienee parasta, että luovun nyt vihdoin ja viimein näistä ranteessani olevista rannekkeista. En taida haluta enää katsella tuota vihreää Puumalasta saatua paperinauhaa - mukava reissu, mutta aiheuttanut viime aikoina sattuneista syistä turhan paljon vitutusta. Puustockin punainen ranneke taitaa kohta kuolla ja kulua hajalle. Lahjoitan sillekin siis kunniallisen kuoleman ja leikkaan sen saksilla poikki. Sen jälkeisestä elämästä ei sitten olekaan tietoa. Se säilyy tai sitten ei. Siltakemmakoiden rannekkeen kohtalokin on velä vähän hakusessa. Voisikohan se toimia vähän niinku voodoo-nuken periaatteella? Testataanko... oO :D

Nyt on tainnut säätämisen mestarikin kohdata vastustajansa - ellei peräti voittajansa. oO

Busted. Busted. BUSTED AGAIN. Pientä kyyläystä, eh? ;)

Raato on sen verran kipeenä, et voisin jopa luulla tehneeni jonku tappokuntotestin. En oo kumminkaan toteuttanut mitään, mistä vois mennä näin jumiin. Tekemättömyydestäkö tämä jumitus johtuu. Kokovartalolukko. Ottaisin mielelläni hieronnan, jos joku ilmoittautuu vapaaehtoiseksi hierojaksi...