IRC-Galleria

Olisinkohan pystynyt keksimään vielä vähän pidemmän otsikon? o.Ô

Onnistuin siis viikonloppuna hankkimaan itselleni nuhan. Höh, olin pukeutunu ihan lämpimästi ja miulla oli lapasetkin kädessä melkein joka kerta, ku olin ulkona (tupakkaa polttaessa karvatumput on vähän epäkäytännölliset, joten tuon toimituksen aikana lapaset ei ollu kädessä). Noh, kaipa tämä tästä. Olishan se tietty ollu ihan hiton tylsää, jos olisin tullu kotosalle ilman mitää "tuliaisia" reissusta. Pitäis varmaan olla ilonen tästä räkätaudista ja perseessä sekä reidessä komeilevista mustelmista (mistäköhän nekin olis tullu, Niina?).

Raahauduin tänään kouluun, vaikka aamulla mietinkin vakavissani, että jaksanko. Kun kävelin koululle, miua vitutti. Kun pääsin koululle, miua vitutti vielä kymmenen kertaa enemmän. Tänään oli joku hemmetin opiskelutekniikan juttu, jonne olis pitäny raahata joku viime vuonna saatu läpyskä. Yllättäen en ollu sitten ottanu sitä mukaan, mutta sepä ei onneks haitannu mitää, ku säädettiin kaikkee muuta siellä. Tietty se, että olin roudannu bilsankirjan ihan turhaan mukaan, otti vähäsen aivoon.

Jos nyt yleisesti pitäis koulupäivää kuvailla, niin se meni silleen, että aamupäivällä miua väsytti ja olo oli hyvin kuollut. Tuijottelin eteenpäin mitään näkemättä ja lähellä oli, ettei kuola valunut poskelle. Uuh, sehän oliskin ollu viehättävää. >.<
Iltapäivällä olin edelleen väsynyt, mutta siinä vaiheessa väsymys muuttui jo hysteriaksi ja jutut olivat sen mukaisia. Niin se vaan menee. Siispä viimeisillä tunneilla tuli säädettyä ties mitä ja totesin, että nauramisesta menee tosiaan nenä vielä entistä enemmän tukkoon. Vähänks hottia! -___________-'

Näin tänään. Huomenna vähän toisella tavalla. Toivottavasti ainakin vähemmän nuhaisissa meiningeissä. Juttujen taso pysyköön samana (laadusta tai laaduttomuudesta ei koskaan tingitä), mutta nuha voisi kyllä väistyä.

Tähän päivään asti olin kuulunut siihen (jo ilmeisen pieneen) ihmisryhmään, joka ei omistanut kuvia jännittävässä, salaperäisessä ja paljon puhutussa paikassa nimeltä irc-galleria. Olin jopa varsin ylpeä tästä "epäteineydestäni" (kyllä, näin miua oli kutsuttu).

En tiiä, mitä sitten tapahtui. Jotain todella hämärää. Kai miulla oli liian suuri pula tekemisestä. Se ajatus vain pöllähti jostakin... Ja pirulauta, niin siinä sitten kävi, että miä tein tänne nimimerkin, laitoin itsestäni kuvia, liityin yhteisöihin ja juttelin jopa kavereideni kanssa (jotka olivat todella nopeasti havainneet ilmestymiseni näihin kuvioihin).

Kamalaa?
- Kyllä.

Hävettää?
- Melkein.

Nolottaa?
- Hyvin lähellä.

Toivottavasti jaksan elää itseni ja tämän asian kanssa.