Sattuu.. Koskee.. Kirvelee.. Aivan kuin tyttö ei olisi tarpeeksi kärsinyt. Jos hän ilmaisee tunteensa ja ajatuksensa ja mieltänsä askarruttavat asiat, tarvitseeko siitä suuttua? Tytöllä on niin helvetin paska olo, ei huvita tehdä mitään. Hän on itkenyt kyyleneensä pois, ei itkua tule, vaikka kuinka itettää. Joskus hän toivoo vain pääsevänsä pois. Pois tästä maailmasta, pois tuskasta ja surusta, mikä hänellä on. Edes hänen rakkaansa ei ymmärrä hänen tuskaansa, vaikka luulisi tämän ensimäisenä ymmärtävän.
"Jos vain hymyilen, voin peittää tuskani ja suruni, ettei kukaan näe sitä. Voin esittää iloista päivisin, mutta todellisuudessa itken itseni joka yö uneen"
Tyttö miettii yksin piemeässä huoneessaan ja toivoo, ettei heräisi enää koskaan, vaipuen samalla todellisuudesta unelmien ihme maailmaan.