Kuristaja, 2007, syyskuu
Aavemaas on pakkasta
Yea, Yea
Sairas mieli on puoliksi rikki,
niitä kutsutaan kummituksiksi.
Kummitus armeijan tarina on versees,
Käsyttäjänä toimi kuristaja Lecter.
Aavemaailmasta pimeitä katseita, valosaa maailmaa,
pelasta lapses ja mee piiloo vaik ei oo suojapaikkaa
ainoastaan armo, jonka herra yksin antaa.
Sadut herää henkiin, oon nähny enteitä,
ei auta kyyneleet eikä keittiö veitset.
Aave on haulikko, ilman varmistint,
oon vaatekaapissas henkariartisti.
Kummitus armeijast tuhansia aaveita.
Aavemaan passilla katkastaan kahleita.
Kummitusjunalla valkosee taivaasee,
Puhallan savuna ilmaan tän kappaleen.
niitä kutsutaan kummituksiksi.
Kummitus armeijan tarina on versees,
Käsyttäjänä toimi kuristaja Lecter.
Aavemaailmasta pimeitä katseita, valosaa maailmaa,
pelasta lapses ja mee piiloo vaik ei oo suojapaikkaa
ainoastaan armo, jonka herra yksin antaa.
Sadut herää henkiin, oon nähny enteitä,
ei auta kyyneleet eikä keittiö veitset.
Aave on haulikko, ilman varmistint,
oon vaatekaapissas henkariartisti.
Kummitus armeijast tuhansia aaveita.
Aavemaan passilla katkastaan kahleita.
Kummitusjunalla valkosee taivaasee,
Puhallan savuna ilmaan tän kappaleen.
Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin.
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin
Kummitus armeija synty vuonna-86.
Aavemaan sijainti on edelleenki salaisuus.
Nerokkain aaveist nimeltään vastakohta,
on yks aukottoma suunnitelman laatijoista.
Mä vedän henkeen vaik aaveil ei oo keuhkoi.
Komeroiden ovet tiirikoidaa auki neuloil.
Nukkukaa valveil, pahempaa on luvassa.
Kaikki on mukana, paitsi antti hukassa.
Nolla promillee alkoholivankilas.
Nesteet virtaa lakanan läpi lattias.
Ai saatana, Saatana ku sattuu.
Monta mielentilaa kuuden jalan alle mahtuu.
Maagisia numeroita, läpinäkymätönkään ei voi havannoida.
Verisen arkkuni nyt kiinni naulaan,
siis lopetan ja annan aaveiden laulaa. Laulakaa!
Aavemaan sijainti on edelleenki salaisuus.
Nerokkain aaveist nimeltään vastakohta,
on yks aukottoma suunnitelman laatijoista.
Mä vedän henkeen vaik aaveil ei oo keuhkoi.
Komeroiden ovet tiirikoidaa auki neuloil.
Nukkukaa valveil, pahempaa on luvassa.
Kaikki on mukana, paitsi antti hukassa.
Nolla promillee alkoholivankilas.
Nesteet virtaa lakanan läpi lattias.
Ai saatana, Saatana ku sattuu.
Monta mielentilaa kuuden jalan alle mahtuu.
Maagisia numeroita, läpinäkymätönkään ei voi havannoida.
Verisen arkkuni nyt kiinni naulaan,
siis lopetan ja annan aaveiden laulaa. Laulakaa!
Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin.
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin.
Aaveet iskee ku valkoset salamat,
keskiyön aikaan kirkkaalta taivaalta.
Pimeästä maailmasta kylmään Suomeen.
Suoraa suonee, herättämää kuolleet.
Oot mukaan juones, et herää enää huomen.
Se on aavemaailmamme luonne.
Ikuinen elämä silti mieltä pistää,
Väri on enkeli mut mieli helvetistä.
Kummitus ei voi rakastaa,
sydän on kylmä ja suonis on pakkasta.
Mä oon käyny läpi sen vaiheen
ku valkaisu aineet ei puhdista mainet.
Lakanataivas on heränny henkiin.
Aavemaa hengittää kuristus lenkin.
Olkapäät verillä, kannattaako kantaa
ku aika on ku palavaa sytytyslankaa.
keskiyön aikaan kirkkaalta taivaalta.
Pimeästä maailmasta kylmään Suomeen.
Suoraa suonee, herättämää kuolleet.
Oot mukaan juones, et herää enää huomen.
Se on aavemaailmamme luonne.
Ikuinen elämä silti mieltä pistää,
Väri on enkeli mut mieli helvetistä.
Kummitus ei voi rakastaa,
sydän on kylmä ja suonis on pakkasta.
Mä oon käyny läpi sen vaiheen
ku valkaisu aineet ei puhdista mainet.
Lakanataivas on heränny henkiin.
Aavemaa hengittää kuristus lenkin.
Olkapäät verillä, kannattaako kantaa
ku aika on ku palavaa sytytyslankaa.
Haavemaa, kaikki päättyi kyyneliin
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin.
Haavemaa, harha-askel turha niin. Turha niin.