Matka oli muutenkin aivan HUIPPU!! Parasta, oikeasti.
Torstaina ennen lähtöä kyllä tuntu, että aikaa ei ollut ollenkaan ja suunnitelmat kusi. Näin Lyytiä kyllä hetken :) Mintun ja Mervin otin mukaani sieltä kans, mutta Julia löydettiin vasta satamasta. Laivalla oli kivaa, syötiin karkkia ja juotiin (kummallisen vähän) limua ja kuunneltiin karaokea. Semmonen kiva meininki koko ajan.
Perjantaina päästiin sitten Ruotsiin. Istuskeltiin terminaalissa jonkun aikaa, koska oltiin perillä joskus ennen kymmentä ja hotelliin päästiin vasta kolmelta. Käveltiin metroasemalle, otettiin metro Globeniin ja venailtiin siinä aulassa jonkun aikaa. Sitten jätettiin kamat johonkin luggage roomiin ja lähdettiin vähän kattelee paikkoja. Sitten päästiin hotellihuoneeseen ja ai että ku se oli hieno! Kylpyamme ja kaikki.
Hengailtiin Vanhassa kaupungissa ja ostin MCR-paidan. Green Day -paita piti ostaa, mutta kun ei ollut kuin rumia feikkejä ja yks ihan tajuttoman iso. Niin en sitten ostanut.
Seuraavana päivänä mentiin hotellissa syömään aamupalaa. Siitä näki Globeniin sisälle, koska ne rakennukset oli kiinni toisissaan. Siellä rakennettiin lavaa (todennäköisesti lauantain jotain keikkaa varten, siellä esiinty joku). MUTTA ME NÄHTIIN BILLIE JOE, MIKE JA TRÉ SIELLÄ YLHÄÄLLÄ KATSOMASSA ALAS. Lievästi sanottuna aloin tärisemään ja teki mieli itkeä ja huutaa ja hyppiä. JUMALAUTA, NÄIN NE ILMIELÄVINÄ!
Sitten käytiin keskustassa hakemassa Hanna ja Lotta ja niiden siskot ja saatettiin hotellille. Meidän porukka lähti keskustaan kiertelemään. Vitutti kuulla, että Green Day oli just lauantaina kiertäneet Vanhassa kaupungissa, kun me oltiin siellä perjantaina. Anyway, yritettiin etsiä kenkiä ja Green Day -paitoja, mutta ei löytynyt. Ostin kyllä Valdelle synttärilahjan. Se on kiva. Sitten illalla saatiin idea, että ostetaan yksiväriset paidat, joihin sitten kirjoitellaan/piirrellään Green Day -juttuja. Keikkapaita, nähkääs. Mun ei edes mennyt pilalle. Se on semmoinen valkoinen, vähän iso, jossa lukee
GREEN DAY
21ST CENTURY BREAKDOWN -TOUR 2009
OCTOBER 11th.
Että ihan mukava. Seuraavana aamuna herättiin joskus neljältä. Viideltä piti, mutta kun pistettiin Julle heräämään aiemmin koska se halusi mennä suihkuun. Kaikki sitten herättiin sen takia. Eikä nukahdettu enää jännityksen takia. Kuudelta suunnistettiin jonoon. Yön aikana oli tullut jonkin verran väkeä, mutta hyvät paikat saatiin. Seuraavan tunnin sisällä tuli nimittäin ihan jumalattomasti väkeä, ja illalla jono oli ihan kiitettävän pitkä. Olen ihan älyttömän tyytyväinen tohon, miten Ruotsissa hoidetaan tää jonotussysteemi. Meidät aidattiin sellaisiin 20-40 ihmisen porukoihin. Sieltä siis pääsi liikkumaan, mutta ohittelua ei voinut tapahtua. Se toimi tosi hyvin, eikä järkkärit olleen mitään pelottavia ja tyhmiä. Jonotus oli oikeastaan tosi mukavaa, ja meni tosi nopeasti. Meillä oli kivaa. Välillä käytiin hotellilla lämmittelemässä ja syömässä. Mäkkärissäkin kerran. Mutta fiilis oli koko ajan aika katossa. Siellä kierteli hassuja ruotsalaisia miehiä jotka hoki ÖRONPROPPAR. Eli korvatulppia kaupittelivat. :'D En ikinä unohda sitä. Noin tuntia ennen kajareista alettiin soittaa Green Dayta. Ensin BIABia, sitten 21CBtä. Aika mahtava. Ja tungosta ei meidän kohdalla päässyt syntymään sen hienon jonotussysteemin takia. Ainoa vaan, että sen vikan tunnin aikana tuli sitten kans sade ja kengät kastuivat läpimäriksi. Mutta ei siitä paljoa siinä vaiheessa välittänyt.
Sisäänpääsyn aika koitti. Olin ihan paineissa siitä, että mitä jos lippu ei toimi tai kelpaa tai se viivakoodi on vahingoittunut. Siitä ekasta vaiheesta kun pääsi sisään, iski sellainen hyvin kummallinen tunne. Jotenkin jalat kiihdyttivät kohti kenttää, vaikka järkkärit huusivat ruotsiksi ettei saa juosta. Se fiilis, kun näki lavan ekaa kertaa oli aika... uskomaton. Toinen juttu, mikä oli hyvä, oli se, että meidät pistettiin istumaan odotuksen ajaksi. Päästiin oikealle puolelle, toiseen riviin. Toiseen riviin lavalta katsottuna ja toiseen riviin catwalkilta katsottuna. Eli siinä ihan edessä. Siinä lavan ja catwalkin reunassa. Meidät pidettiin alhaalla siihen asti, että valot sammuivat. Prima Donna oli ihan hyvä, joo, mutta siis... aika laimea Green Dayn lämppäriks. Ne soittivat vaan puoli tuntia, se oli tosi nopeasti ohi. Sen jälkeen alkoi tunnelma kentällä tiivistyä. Muistan kun se hiton huudattajakani saapui lavalle. Tuli jotenkin tyhmä olo. Se käveli siinä, ihan edessä. Aiemmin sen oli nähnyt vain kuvista ja keikkavideoista JA SIINÄ SE OLI. IHAN EDESSÄ. Se oli suht kauan, ja huomasin, että ne tekniikkaäijät olivat vielä työn touhussa. Tosi hyvä juttu pistää se pupu lavalle jo siinä vaiheessa, huomio keskittyi enimmäkseen siihen. Sitten se lähti lavalta.
Ja sitten.
Sing us a song of the century
That's louder than bombs
And eternity
The era of static and contraband
That's leading us to the promised land
Tell us a story that's by candlelight
Waging a war and losing the fight
They're playing the song of the century
Of panic and promise and prosperity
Tell me a story into that goodnight
Sing us a song for me
Keikkahan alkaa sillä tavalla tällä kiertueella, että jostain kuuluu Song of the Century, mutta ketään ei ole lavalla. Ton aikana tuli kauhea energiavirtaus. Sydän hakkas tuhatta ja sataa. Kaikki fanit lauloi sitä biisiä.
Se loppuu, ja yhtäkkiä, ennen kuin kunnolla ehdin tajua, TRÉ COOL juoksee siitä ohitse. Sitten se juoksee rumpujensa taakse. Muutkin pojat pääsevät lavalle. Mä en oikeasti pystynyt kuin tuijottamaan niitä lamautuneena. Sitten mä huusin. LUJAA.
21st Century Breakdown alkoi soimaan ja jotenkin koko juttu räjähti. Se oli aivan älyttömän loistava biisi livenä! Tosi tajunnanräjäyttävä.
Sitten tuli Know Your Enemy heti perään. Se oli livenä niin paljon parempi kuin levyllä!
Biisilista oli kokonaisuudessaan seuraava:
Song of the Century
21st Century Breakdown
Know Your Enemy
East Jesus Nowhere
Holiday
The Static Age
Before The Lobotomy
Are We The Waiting
St. Jimmy
Boulevard Of Broken Dreams
Hitchin' A Ride
Welcome To Paradise
When I Come Around
Brain Stew
Jaded
Longview
Basket Case
She
King For A Day/Shout
21 Guns
American Eulogy
Encorena:
American Idiot
Minority
Akustisena encorena:
Last Night On Earth
Good Riddance (Time Of You Life)
Mun tekisi mieli hehkuttaa keikkaa ihan jumalattomasti, mutta mä en oikeasti osaa sanoa mitään järkevää vielä. Ja tuskin kukaan haluaa kuulla, kuinka hehkutan että NE OLI IHANIA JA KAIKKI OLI TÄYDELLISTÄ JA AA!!
Näin jälkeenpäin harmittaa, ettei vanhoja biisejä ollut paljoa. Myös JOS tai Homecoming jäi puuttumaan. Ja olisin voinut päästä mahdollisesti laulamaan lavalle Longviewiä. BJ osoitti just mun edessä olevia tyttöjä, se katsoi muakin. Ne tytöt eivät halunneet tulla enkä mäkään. Myöhemmin ajateltuna, ei ne muutkaan lavalle päässeet osanneet laulaa. Jos olisin hihkunu siinä, että haluan, oisin varmaan päässyt!
Mutta AAAAA, ne on niin superhyviä. Paras keikka ikinä, todellakin. BJ ampui vesipyssyllä, sain siitä vähän. Se ampui vessapaperia, sitäkin sain :D Se ampui kans paitoja yleisöön, mutta sinne kauas.
Ja King For A Day oli LOISTAVA. Okei ei ihan niin mahtipontinen kuin BIABilla, mutta ihan paras silti!!!
Keikan jälkeen tuli tyhjä tunne. Vasta nyt alan oikeasti innostua siitä, että MÄ NÄIN NE. MINÄ NÄIN GREEN DAYN TOISSAPÄIVÄNÄ!!!! IHAN LÄHELTÄ!!!!!!!!!!!
Keikan lopussa lenteli paperinpalasia, joissa luki Green Day ja oli se upea kuva. Keräsin niitä keikan jälkeen pahvimukiin :'D
Sitten ostin (tai pistin Mervin ostamaan ku ite menin juomaan) kiertuepaidan. Mahtavaa.
Sinä yönä tuli uni liiankin nopeasti :D
Eilen sitten tultiin laivalle. Se heilui paljon. Ja se laiva oli täynnä GD-faneja. Karaokessakin laulettiin Green Dayta. Mutta jotenkin oli koko ajan tyhjä tunne. Sellainen, että jotain puuttuu. Se on se odotus joka puuttuu, ja nyt vasta osaan nauttia siitä, että näin ne. Keikallakin osasin mutta sen jälkeen tuli se tyhjyys.
Ja oli jännä, miten keikalla tuli tunne, että "mä olen nähnyt tän jo". Liikaa BIABia ja keikkavideoita, eh? :'D Mutta ehdottomasti paras keikka ikinä. Paras päiväkin. Ainakin yksi niistä.
Kiitos Green Day.
I hope you had the time of your life.
