IRC-Galleria

”Missä mun kaputsiino keitin on!” Tom huikkasi ja läpsäytti Georgia takaapäin selkään säikäyttäen tämän puolikuoliaaksi.
”Hullu! Mitä sä tuolleen hiivit!” basisti karjui ja punastui sitten, oliko Tom kuullut hänen ja Gustavin keskustelun?

”Missä mun kahvinkeitin?” kysyin ja pukkasin rastapäätä kylkeen.
”Huom, mun”, virnistin ja käänsin katseeni Tomin kautta Georgiin, jonka ilme oli lievästi sanottuna nolostunut.
”Tuotaaa…”, hän mutisi ja raapi päätään. Tunsin räjähtäväni.
”Sullahan on se, vai kuinka?” kysyin hitaalla ja tasaisella äänellä. Puristelin käsiäni nyrkkeihin sivuillani.
”Kävi pikkuinen vahinko. Tai siis…mä tuota.. Gustav. .äh”, basisti sopersi ja käänsi anelevan katseensa Gustaviin, jonka tyyni ilme ei värähtänytkään.
”Georg ei hommannut sitä. Sillä oli kiireitä”, rumpali hymyili rauhallisesti ja taputti minua olalle.

Silloin mä posahdin.
”Sulla ei ole sitä?! Mitä kiireitä sulla muka vois olla! PANESKELLA GUSTAVIN KANSSA? HÄ?!” paruin ja yritin päästä irti Tomin otteesta.

Rastapää siirsi kätensä käsistäni lanteille pitäen minua tiukasti paikallani.
”Paraskin puhuja!” Gustav sihahti mulle selvästi loukkaantuneena. Ei tämän näin pitänyt mennä.
”Mä haluan mun kahvinkeittimen”, huusin itkunpartaalla, Tom katsoi mua kuin hullua, kysehän oli pelkästä halvasta espresson keittimestä.

”Bill rauhotu! Ei se maailmaa kaada!” rastapää korotti ääntään ja veti minut rintaansa kiinni.
”Mennään heti haastattelun jälkeen yhdessä hommaamaan se helvetin keitin, sitten saat mielenrauhan”, kitaristi lupasi ja silitteli käsiäni rauhoittavasti, minua alkoi nolottaa. Oli rankkaa myöntää itselleni olevan todella lapsellista suuttua niin pienestä.