IRC-Galleria

Bill puhui parhaillaan puhelimessa äitinsä kanssa yrittäen järjestää muutamalle nojatuolilleen hyvää uutta kotia tehdäkseen tilaa uusille, kun hänen myyntipuheensa katkaisi kova räsähdys ja hämmentävän tutun kuuloinen Tarzan-huuto.

”…hassua. Jos en tietäisi paremmin, voisin luulla että Tom sai juuri orgasmin”, Bill sanoi puhelimeensa tajuten hitaasti, että hänen seksiaddiktoitunut veljensä oli lähtenyt kylään mummelin luo, joka ei luultavasti ollut saanut kymmeniin vuosiin mutta joka melko varmasti jo siihen ikään ehdittyään tiesi kaikenlaisia kikkoja joilla houkutella varomaton ja vaikutteille altis poikarukka makuuhuoneen puolelle.

Yhtäkkiä muori nousi istuimeltaan kuin zombi haudastaan nivelet naksuen ja vahamaiset kasvot totisina.
”Kylläpä sinä käytät rumaa kieltä naisseurassa, Thomas”, hän kitisi uhkaavasti katsoen Tomia epäarvostavasti syyläistä nenänvarttaan pitkin.
”Nimi on –” mutta ennen kuin Tom tajusi, mitä tapahtui, mummeli kopautti häntä takaraivoon kävelykepillään saaden Tomin kumartumaan eteenpäin yrittäessään suojautua, jolloin naisen ryppyiset, luiset sormet takertuivat tiukasti Tomin korvanlehteen ja lähtivät hiilaamaan häntä hitaasti kohti vessaa.

”HEI MITÄ – ” Tom olisi helposti saanut karistettua mummelin kimpustaan, mutta koska muori näytti siltä että saattoi saada luunmurtumia ja aivotärähdyksen luunapista, eikä Tom halunnut joutua vankilaan pahoinpitelystä, hänen ei auttanut kuin kauhistuneena kompuroida häntä kolme kertaa lyhyemmän eukon perässä vessaan tämän naristessa tuimasti ”nyt pestään pikkupojalta suu saippualla!”

”Voi perkeleen perse!” Tom manasi nousten rivakasti seisomaan ja iski päänsä matalalla roikkuneeseen kattokruunuun livauttaen vielä ’saatanan saatanan!’ ja sivulle astuttuaan ja tajuttuaan seisovansa kissanpaskassa jyrähti vielä mahtipontisesti ’vitun paskat’.

”Oletko ajatellut mitä tulee, jos nimesi perään kirjoittaa ’aatti’?” Bill kysyi tylsistyneenä. Tom loi häneen kuivakan katseen.

”Haluatko välttämättä nukkua lumihangessa?” Tom kysyi nostaen Billin käsivarsilleen ja lähtien kantamaan häntä hiljaisen puiston poikki. Taivaalta alkoi putoilla yksinäisiä lumihiutaleita, eikä liikennettäkään kuulunut olevan paljon – kaikki olivat varmaankin jo alkaneet rauhoittua huomista jouluaattoa varten.
”Joo…” Bill mumisi Tomin rintaa vasten.
”Ja saat paleltumia ja peniksesi pitää amputoida?”
”Noo… niin kauan kun shinulla on phenis ja minulla rheikä… Kaikki on ihan hyyyvin…” Bill vastasi haukotellen. Tom ei voinut sille mitään – Billin viaton lausahdus sai hänet käymään kuumana.

”Shinulla on toooshi kivat shilmät, Tom… Tomppeli homppeli… Oho, minulla taitaa olla samanlaishet!” Bill jatkoi ja alkoi kikattaa. Tom huokaisi.

”Mihin te piilotitte sen äärettömän huonotapaisen kitarapojan?! Minä annan hänelle korvapuustia!” kuului vihainen mäkätys.

”…liikenneturvallisuuden vaarantaminen, ylinopeus, katsastamattomalla autolla ajaminen, oikea takavalo rikki, särö tuulilasissa, humalatila…”
”Mikä?” Tom keskeytti.
”No kun sinä vain nukuit ja minä löysin juomapelin ja…” Bill mumisi nolona.
”Katsotaanpa sitä ajokorttia”, poliisisetä keskeytti tylysti ja ojensi odottavasti kätensä. Bill punastui. Kaksoset seisoivat vierekkäin tienposkessa päät painettuina, kun poliisisetä kirjasi muistiin heidän rikkeitään.
”…niin kuinka nopeaa minä ajoin?” Bill kysyi räpsytellen viattomasti ripsiään ja kiertäen hiuksia sormensa ympärille. Poliisisetä katsoi häntä hetken tylsistyneenä.
”Ei tepsi. Minä olen homo”, hän sanoi jyystäen pinkkiä purukumia. Bill muljautti kummastuneena silmiään.
”Sittenhän sen juuri pitäisi toi-…”
”Bill nyt olet hiljaa ja annat hänen luulla sinua tytöksi. Voit sanoa vaikka olevasi piiloblondi ja annat hänelle postikortin ja sanot, että muuta korttia ei nyt ole, hän kyllä ymmärtää - ” Tom supatti kiireesti Billille, mutta Bill tyrmäsi hänen ehdotuksensa tallaamalla täysiä hänen varpailleen hymyillen samalla leveästi poliisisedälle.
”Nyt se ajokortti. Vai eikö sitä löydy?”
”Anna kortti”, Bill kuiskasi Tomille. Tom nosti kiukkuisen katseensa ja pudisti päätään.
”Haista vittu lutka”, hän sanoi.
”Annat sen!” Bill sähähti, ja Tom alkoi kaivelemaan taskujaan.
”Ei tule onnistumaan”, hän kuiskasi syyttävästi ojentaessaan ajokorttinsa Billille, joka nappasi sen tylysti ja ojensi poliisisedälle. Poliisi vilkaisi sitä, sitten Billiä, Tomia, Billiä, autoa, puuta, seisokkiaan, korttia ja vielä molempia.
”Hyvä yritys. Kasvot ehkä toimii, mutta entä kampaus?” hän tuhahti näyttäen itsetyytyväiseltä.
”No hyvä on… minulla on peruukki. Meillä molemmilla on – meillä on molemmilla kaljuuntumisen geenit”, Bill selitteli esittäen häpeävänsä kovasti, ”ja tänä iltana me vaihdettiin niitä… ihan huvin vuoksi”. Tom nyökytteli tarmokkaasti vieressä.
”Entä huulikoru?” hän kysyi osoittaen kuvaa.
“Minä – minä laitoin sen siihen sinitarralla! Että näyttäisin siistimmältä kuvassa… ja niin…” Bill selitti ja nauroi hermostuneena päälle vältellen katselemasta poliisisetää. Poliisisetä kohotti epäilevästi kulmaansa.
”No okei, ei meillä oikeasti ole kaljuuntuminen geeneissä – se johtuu sädehoidosta!” Tom puuttui puheeseen.
”Niin, meillä on syöpä! Ja me kuollaan huomenna!” Bill yhtyi selitykseen nopeasti.
“Niin, ethän halua, että me istutaan elämämme viimeiset hetket vankilassa?” Tom kysyi sydäntä riipivän surkealla ja anelevalla äänellä.
”Niin, me ei koskaan ehditty nähdä Vapaudenpatsasta!” Bill nyyhki säälittävästi.
”Eikä saatu tietää miten merenneidot lisääntyy”, Tom lisäsi kurjasti.
”Tom!”
”Minä olen aina halunnut tietää!” Kaksoset seisoivat vierekkäin silmät suurina ja kosteina ja huulet mutrulla ja tuijottivat poliisisetää suoraan silmiin. Setä meinasi juuri sortua – kun yllättäen Tomin auton peräovi aukesi, ja ulos hipsi kolme alastonta tyttöä, jotka alkoivat kiljua kaksoset nähdessään, kuinka rakastivat heitä. Se olisi muuten ollut oikein liikuttavaa, mutta valitettavasti he olivat piilotellessaan juoneet jotakin vettä väkevämpää ja tahriutuneet ilmeisesti öljyyn auton ajaessa ojaan – joten nyt he sekä kuulostivat että näyttivät joiltakin mongoloideilta punastellessaan ja ölistessään mustina keskellä tietä. Poliisisetä tuijotti hetken tyttöjä silmät laajenneina, kunnes syventyi jälleen sakkolappunsa puoleen;
”Ulkomaisten huorien salakuljetus maahan…” hetkisen kuluttua hän nosti katseensa jälleen Billiin.
”… ja, tuota, onko teidät pahoinpidelty vai olitteko räjähdyksessä? Näytätte kauhealta”, hän lisäsi. Bill kosketteli kauhistuneena naamaansa, ja tajusi, että hänen meikkinsä olivat levinneet pitkin naamaa hänen itkiessään ja hieroessaan kasvojaan ja näyttivät nyt taatusti mustelmilta – ja hänen hiuksensa olivat edelleen hullusti osittain pystyssä.
”Ei häntä mikään vaivaa, hän vain sattui syntymään Tshernobylin räjähdyksen aikoihin…” Tom mumisi taustalla, mutta Bill ei keskittynyt hänen sanoihinsa. Hän mietti hetken ja nykäisi sitten poliisisetää hihasta kuiskaten tämän korvaan;
”Jos Tom raiskasi minut, ja pakotti minut kuskiksi huorankuljetusautoonsa, lyhentääkö se minun tuomiotani?”

“Soitetaan taksi”, Tom ehdotti.
“No soita!” Bill tiuskaisi. Hän alkoi tosissaan kyrpiintyä koko tilanteeseen.
”...minun kännykkäni jäi ylös”, Tom vastasi hiljaa.
”Vitunsaatananperse! Minun kännykkäni uiskentelee jossakin noista tulvivista paskakaivoista! Yksin…” Bill nyyhkäisi huitaisten epämäätäisesti likakaivoja kohden.

”No mitä? Tekikö se lakon kesken runkkaamisen?” Tom pudisti epätoivoisena päätään.
”Hyvä on, mihin sinä sen tungit? Pistorasiaan?”