..kun on yksin kotona.
Kattelin tossa ihan onnellisena telkkaria, kunnes naa tuli kotiin. Ja mita tapahtui ensimmaiseksi? Iso-B tuli olkkariin, katto hetken (etti kaukosaadinta), otti kaukosaatimen ja vaihto kanavaa. Sit kun sanoin, etta ala vaihda, ma katson sita, niin mita tapahtuikaan.. Ei mitaan. Se kuuli mut selvasti, pakko sen oli kuulla kun sanoin useemman kerran ja lisasin volyymia joka kerralla (kun mulla on valilla tapa puhua hiljaa). ..mut ei. Ja sit sanoin vaan (lahinna itelleni), " ja sit ihmetellaan et miks oon vaan omassa huoneessani.." ja sain aika vihasen katseen iso-blta. Ihan ku olisin muka sanonu jotain pahaakin. Tai tehny. Ja tietty ma suutun siita jos joku vaihtaa kanavaa kysymatta. Suutun ma siita kotonakin. Jos se olis kysyny etta voiko vaihtaa ni kylla ma olisin sanonu etta joo, mut ku ei voi ees kysyy vaan pitaa olla pien kusipaa ja vaihtaa ihan huvikseen. Ja se tietaa etta se arsyttaa mua. Ja se arsyttaa mua tahalteen muutenkin, ni miks ei sit noinkin. ..tulin siis omaan huoneeseen ja koneelle. Koska arsyttaa. Ja mua ei kiinnosta etta onko se kuinka kaheksan tai kuinka poika tahansa, silti pitais aina kysyyn ensin.
..tuntuu varmasti useimpien mielesta turhalta hermostua tollasesta, mut silti. Asia olis taysin toinen jos se olis kysyny et voiko, mut ei. ..onhan se kylla vaikeeta ja silleen..
Joo.