IRC-Galleria

Mikä siinä on, että lapsille pitää opettaa pippaa-autojen olevan jotain iloisia nähtävyyksiä. Vaikka kuinka ajattelisi, että hyvä, hädässä olevan on nyt saamassa apua, piipaa-auto tekee minut aina surulliseksi. Jollain on hätä. Ei se ole mikään iloinen merkki, vaan sen puuttuminen.

Eilen meinattiin jäädä junasta asemalla, jolla ensihoitoryhmä teki jotain. Joo ei jääty. Myöhemmin tosin kuulin, että kyseessä oli vaan jonkun tajuttomuus. Pakkoko niillä on olla punaset vaatteet, niin ei tiedä missä veri alkaa ja värjäys loppuu.

Viime yönä sitten oltiinkin avaruusaluksella, ja pahis amui vieressäni istunutta johtohahmoa useaan kertaan ennen kuin sain pöydällä olleen aseen käteeni ja ammuttua takaisin. Varmistinkin oli tietty jumissa (ts. en osannut). Pitänee harjoitella ampumista hereillä, että onnistuisi luontevammin unissa tarvittaessa. Verta vaan roiskui, mutta pidin katseeni tiukasti ylhäällä, niin en nähnyt kuin johtajan kivusta vääristyvät kasvot.

Olen viime öinä ollut aina paossa jotain. Ensin jahtasi poliisit, sitten ihan vaan ihmiset yleensä, toissayönä alkoi täyttää paikkaa jollain sydänkohtauksia aiheuttavalla kaasulla ja viime yönä tosiaan kruisailtiin avatuusaluksella. Haluaako joku tulkita? Ketä tai mitä pakenen? Vai menenkö sittenkin kohti jotain?