IRC-Galleria

Kalastelin eilen (näillä naruilla, jotka olkapäistäni riippuvat, mä en tekis muuta, ku kalastaisin, sanoo Jude, ja on varmaan oikeassa. Tahdon kunnon lihakset... sitten joskus), ja kävihän se peto koukkuun ihan kivasti.

Mutta isoäitini opetti; hänen ala-astetuttavansa, mies, soitti ja kysyi, että josko hän voisi viedä mummini lounaalle. Äitini äiti, jonka kalenteri on typötyhjä ja jolla ei oikein ole kavereita tai aktiviteettejä lapset ja lapsenlapset lukuunottamatta, vastasi, että kun hänellä ei nyt juuri, näin ennen joulua, ole aikaa, mutta ehkä sitten helmikuussa. Silmää iskien hän minulle kertoi tämän, ja totesi, että ei parane toteen näyttää, ettei oikeastaan ole parempaa, edes muuta, tekemistä, kuin hyppiä miehen pillin mukaan.

Että sori, suostun illalliselle vasta... hmm, ehkä ensi viikolla.

Tosin "pari vanhaa kamua" todella on varaneet mut näille viikonpäiville. Ja olis työhaastis.

Lankulle kaikki "hyvää ystävänpäivää kaikille" huoraajille yhteisöiden kommenteissa.

Oli hyvää.

Sain ruusun ja annoin oluen.

Tasa-arvoa perkele.

Tuntuu siistiltä kun voi lainata Ultra Bralta sanoja blogiotsikoksi.

Ulkomailla asuvana ei voi kuin kehua suomalaista Ystävänpäivää, sillä muualla euroopassahan päivä on silkkaa paripropakandaa. Naurattii, kun friend of mine sanoin lukitsevansa itsensä sisälle Valentineksi, ja he was very suprised kun huomautin, että ovi on paras avata kun poikkean muffinsien kanssa. Mitä, eikös ystävänpäivä ole naistenpalvomispäivä?

Siis tottakai palvominen kelpaa (ei tosin kovin kreationistinen, kiitos), mutta miksi varsinkaan Ystävänpäivä, tai edes Valentiinon salarakastelupäivä, olisi yksinomaan mieheltä naiselle? Hyvä on, hyvä on, minuahan ei sivustakatsojaksi saa teippaamallakaan, mutta silti kummastuttaa naisten käsi ojossa olo. Tai ehkä niillä on sitten sukkanauhavyö illaksi varattuna, että saadaan suhteen prostituutiovoittoisuus tasapainoon.

Kyllä, kliseisesti aion nyt todeta, että jokainen päivä on ystävänpäivä, jokainen päivä on Valentiinolle pyhitetty. Pitäsi olla niin, ettei 14. helmikuuta tulisi huonossa omassatunnossa ostettua (niinpä niin, kumma miten markkinavoimat pitää huolen leijonanosastaan, nim. merk. itse teen ja itse syön ja itse kehun) kasoittain juttuja niille, joiden ansiosta kaikkina muina päivinä pää pysyy kunnossa.

Mutta älkää minulta kysykö, ihmissuhteeni ovat katastrofaalisia, ja aion kaikesta huolimatta kokata tänään jotain hyvää. Pari korttiakin laitoin heille, joiden kanssa olen postisuhteessa muutenkin.

Suklaakin kelpaisi. Pip pip.

.

antaisin hyväntekeväisyyteen saman prosenttiosuuden tuloistani kuin nytkin.

Mikä muuten on nolla. Mutta hyvältä se silti kuulostaa.

jaa, no sitten voi pestä toisenkin koneellisen pyykkiä.

Tykkään itsestäni.

Jos ootte joskus jo antaneet mulle osotteenne, ei tartte uudestaan.
Mut jos oot random tai muuten harvemmin yhteyksissä, laita osotettas tulemaan.

Mulle saa laittaa postia

J./Hessler
Radolfzellerstr. 7
81243 München
Germany

On ilo asioida kanssanne.

Tein hakaristin mallisen joulutortun.

Palvokaa.

kun valitsen kaupan oman halpamerkin ostoskorin vallitsevaksi väriksi.

Siis hävettää eniten se, että hävettää.

Kääntelen paketteja nurin, ettei muut näe mitä tuotteita olen valinnut.

Totta on, että onhan ne jokseenkin valjun värisiä paketteja, että ei suorastaan ilostuta olemuksellaan, mutta sisältö sattuu olemaan ihan samaa kuin viereisessä paketissa. Miksen ottaisi. Pirkka tosin onkin mediaseksikäs - nämä paikalliset ei.

Vähän kuin se, että ne jotka ei saksassa käy säännöllisesti ravintolassa, mielletään köyhiksi, tai piheiksi. Toki, niillä ei olekaan niin hyvää kotiruokaa kuin minun pöytäni kansoittavilla.

Tosin on sekin, että ihminen saa enemmän nautintoa tismalleen samasta tuotteesta, jos siitä on maksanut enemmän, ts. siihen on käyttänyt enemmän resurssejaan.

Mutta koska teen pääosan ruuasta kotona valmiiksi, ts. ostan lähinnä raaka-aineita, tämä ei sikäli vaikuta. Mun muffinit on järkyttävän hyviä vaikka niihin on käytetty Ja!:n jauhoja, rahkaa ja sokeria.

Eilen sain herätyksen vahdata kaikkea kärryyni päätyvää prosessoidun ruuan pelossa. Wrapp-leipää, kerroskeksejä, valmisvoitaikinaa ja hilloa.

Ruuan tekeminen kotona alkaa tympiä. Siihen menee tuntitolkulla. Puhumattakaan tiskaamisesta... Se on vaan niin itsestäänselvyys, että itse teemme. Inhoan valmisruokia, paitsi tietty roiskeläppää.

Jäätelö on hyvää.