IRC-Galleria

Suvullani on sana hallussa.
Niin on kai minullakin.

Babysitattava alkoi parkua, kun selitin, ettei hän voi ottaa Kindergartenista kumisaappaitaan mukaansa, koska olemme menossa leikkipuistoon ja sen jälkeen hän menee etävanhempanasa kanssa ties minne. Lisäksi minulla ei ole tietoa siitä, tulisiko saappaat ottaa vai jättää. Ja sieltä tulee, kouluja käynyt, ties mikä pedakoginen tirehtööri, ja kertoo minulle, että "parempi iloinen lapsi saappaiden kanssa kuin itkevä ilman saappaita". Kiehuin, mutta ei-vittu-kiinnostanut esitellä omia ajatuksiani, mm. "parempi kuollut (iloinen?) lapsi asfaltilla kuin itkevä parvekkeella, kun et päästä hyppäämään".

Sillä hetkellä aloin kyllä olla sitä mieltä, että parempi kuollut lapsi...

Vai miksi hunajapitoisuus hämmästyttää?

Heti käy kettuflikat kimppuun.

No mene mamma taksilla, hyvänen aika.

(Siis oikeesti olen sitä mieltä, että ole nyt aktivisti hiljaa kun henkilö käyttää julkista liikennettä, käy heittelemässä sitä tekoverta limusiinien nokalle.)

Eikö yhteiskunnan tulisi pitää huolta kaikista, ilman että meidän täytyy pitää huolta toisistamme.

Joo joo me ollaan yhteiskunta.

mutta kyllä niiden vanhusten tulisi toimeen tulla."


Rakastan kansanradiota. Kyllä suomen kansa on viksu, tekee vaan harvinaisen tyhmästi politiikan glamourin edessä.

"Että sitä minä ihmettelen, kun minä olen niitä suuria ikäluokkia, että eikö niillä ollut sitä kivessyöpää, että olisin minäkin jäänyt syntymättä, enkä olisi täällä muita häiritsemässä."

Ilmeisesti suuret ikäluokatkin on ihmisiä. Katkerat mummut on parasta. Isona minusta tulee sellaine. Valitan jokaisesta kielioppivirheestä Hesarissa, ja niinkutuksesta YLEn puheohjelmissa. :P

Kannatan ideaa kodin elektroniikan (lämmitys yms poislukien) hengissäpidosta itse tuotetulla energialla. Siinähän mesetät juoksumatolla.

"ja nyt sitten eduskunnalle torkkupeitteet, ilmeisesti että voi ottaa torkut aina välillä. Toivottavasti joku pysyy hereillä, että voi kertoa, milloin pitää lähteä kotiin."

"että on väkivaltaviihdettä. Minusta väkivalta ei koskaan ole viihdettä."

"Että naisten huulipunista kuulema löytyy lyijyä - että uskaltaako sitä enää maalattuja naisia suudella?"

Uskomatonta millaisia sitä maailmassa onkaan.

Ja minähän tein työtä käskettyä (tässä suomennos)
No, olen vanhin seitsemästä sisaruksesta, pidän jäätelöstä ja sateessa tanssimisesta (en yhtä aikaa), minusta yhteiskuntamme on käsittämättömän typerä ja epäoikeudenmukainen (mutta olen yhtä lailla osa tätä hulluutta, ikävä kyllä), rakastan kauniita historiallisia vaatteita ja teen kopioita niistä, olen luova, koska en löydä haluamiani asioita valmiina tästä maailmasta, pidän bondage-seksistä yli muiden vaihtoehtojen, rakastan ihmisiä joilla on yhä aikaa ja innostusta kirjoittaa kirjeitä, en juurikaan katsellut televisiota ennen yhdeksättä ikävuottani, olen selkeästi Apple-huora nyt kun voin valita elektroniset tuotteeni (miten harmillista ettei ne tee leivänpaahtimia), pidän ilkeästä huumorista ja lempielokuvani kuuluvat ryhmään "eye-candy", joskin pidän myös monista elokuvista, joista sinä et ole koskaan kuullutkaan (ja nautin elitismi-fiiliksestä jonka tämä tieto suo).

Paitsi että huomasin kirjoittavani aika köyhää englantia (tuo suomennos kirjavoituu loppua kohti eikä ole uskollinen) otin pulttia vastauksesta:
"are u schooling or working?"

Argh

ja miten paljon kaikenlaisia "paranteita", eli esim. vettä ja sokeria ja muita halpoja tilavuudenkasvattajia.

Kokeilen pesupähkinöitä. Tämä on toki pitänyt tehdä jo pidemmän aikaa, mutta oikeastaan nyt vasta on oma pesukone ja pähkinöitä tullut hankituksi. Saa nähdä - kuuleman mukaanhan nuo ei tahroihin oikein tepsi. Armoitettuna ruuan syliin tiputtajana... no, kerron kun tiedän.
En oikein suunnitellut hyvin, koska siellä on nyt pari keittiöpyyhettä - ne minusta tarvitsisivat vähän myrkkyä, ja toisaalta ovat valkeita, että saattavat tummua. Ei sillä että keittiöpyyhkeillä väliä olisi varsinaisesti, ja tuleepahan sekin samantien kokeiltua.
On ollut auringotonta niin kauan, että nyt kun vihdoin, ja jos vielä pidempään, pesen aika paljon. Enkä tietenkään kerro Alexille mitään, saa nähdä huomaako eroa.

Sitten huonoihin uutisiin. Pesupähkinäthän on nyt oikein muotia, minäkin välitän ja hui kaikki myrkyt pesuaineissa ja... Saksassa olen nyt käyttänyt ekoveria - pitää katsella kemppari-blogista mitä siellä aiheesta ajatellaan. Mutta siis, pesupähkinöillä on ongelmansa isommassa mittakaavassa käytettynä - niiden viljely vie tilaa, ja köyhissä maissa, joista ne tulevat, tuota tilaa pitäisi käyttää esim paikallisten ruokkimiseen. Ja ne myrkkypesuaineethan tietty menevät pesupähkinäin viljelyalueille, koska paikallisilla ei enää ole varaa käyttää pähkinöitä itse.

Siksi olenkin osoittanut kiinnostusta suomessakin kasvavan suopayrtin viljelyä kohtaan - jos se kasvaisi ikkunalaudalla, ja toimisikin.

PS. Saatiin vihdoin ilmeisesti se parvisänky, ah autuutta. Ehkä se on liian korkea, joudutaan lyhentämään jalkoja (ei meidän vaan sängyn) (ehheheehheeeh eh), ja liian leveäkin se on laitettavaksi siihen kohtaan mihin oli ajatus, mutta jes, silti.

No ensin se, missä oli armeijan loppusota, joka käytiin junassa. Ihan siistiä, tajuttiin vastajoukkueen Master Plan ja minäkin haavoituin vain vähän jalkaan, kun yksi heittotähti... No oli kivaa

Sitten olen ollut ties minä öinä ties kenelle raskaana (tai on progress), mikä on outoa, koska kyseiset tyypit ei oikeasti suurin surminkaan lapsia haluaisi.

Ja sitten oli se yksi, missä sillata suistui linja-autoja, ja tyyppien piti uida sit maihin. Ja lopulta sekin bussi, jossa minä olin, suistui, ja pääsin räpiköihään vapaaksi.

Ja sitten se kun oli sellainen pikkuinen venonen, jonka soudin saarelle. En ohjannut yhtään, kun allokko oli just sopiva kiskomaan sen oikeaan kohtaan samalla kun etenin. Takaisin oliskin ollut aikamoinen soutaminen, en ehtinyt niin pitkälle, kun piti neuvotella kahden hyvännäköisen kanssa, ja heräsin kun paatti upposi meidän kolmen painosta.

Semmosia. Ei ketään kiinnosta toisten unet, paitsi ne joissa on itse mukana.

Olotilani uhkauksen seurauksena Mustalistani alkaa täyttyä - argh ääliöt.

Tätä trendiä, jossa jaat sydämen ja saat takaisin, en millään ymmärrä.
Jos jätät sydämen koska et uskalla muuten lähestyä, vaikka haluttaisi, ok, mutta nämä joilla itsellään on oletuskuvassa 300 sydäntä ja 500 "kiitti sydämest"-viestiä...
Minusta sydämiä pitäisi jakaa juuri sisällölle, josta ei oikein ole mitään sanottavaa, mutta josta diggaa.

Kiitos siis sydämille siitä, että ne ärsyttävät "sori et oon random, mut oot silti ihana" -viestit vähenee, ja siitä että voi huolettaa kertoa ympäriinsä mistä sisällöstä tykkää, ilman tekstin muotoilun taakkaa, mutta ei kiitos jumalattomalle sydänjahdille.