IRC-Galleria

kun tuntuu että ihmiset elää liikaakin hetkessä, eikä mieti tulevaisuuttaan. Aistinautintojen huippuja on koettava just nyt, kaveria pitää vetää turpaan kun se vilkas mun poikaystävää ja pikavipillä saa taas reissun tallinnaan.

Ite just ostin sarjakuvalehden, kun kolme päivää myöhemmin olisin saanut sen halvemmalla. Tiesin näin olevan, mutten tajuttunu, kun piti saada HETI.

PS. Kävin seppälässä tekemässä löytöjä, mutta silti aattelin, että vois pitää ostelupaussin, ostaa ainoastaan kotona tehdyn listan mukaisia ruokia, ja muuten vaihtaa tavarashoppailun ihmissuhdeshoppailuun. Ja lukemiseen (kirjasto on siis niin upea - sieltä saa ihan niin paljon kun haluaa. Milloin tulee vaatelainaamoja?).

Kuten isäni totesi, hän aikoo vaatia, että eskarissa ja kerhossa pultataan tuolit kiinno lattiaan, kun muuten niillä voi kaatua.

Eli liiallinen eristely on ärsyttävää. En halua lasteni kasvavan maailmassa, jossa on liian turvallista. Luonnon valinnalle vapaus.

Ps. Muksu, joka meillä välillä on käymässä, yritti loukata äitiäni kertomalla että tällä on "iso takapuoli", kun ei voi rumempia sanoa kun niistä tulee herkutonta. Äitini oli todennut vaan että "niin on, niin on".

Sekin yksi ressukka, joka sai nenäkompleksin, kun kysyin, haluaisiko hän sitten tehdä jotain nenälleni. Oli tunnut kampaamotuotteita myydessään kysymään, että haluanko tehdä jotain hiuksilleni, ja esitin vastakysymyksen.

Ja ne herrat, jotka luulevat, että minulla on takamuskompleksi, kun kerron miten iso se on. Onhan se iso, mutta mitäs väliä sillä on? Kyseessä on fakta, ei huoli.

Vaikka onhan sitä kyllä ihan riittämiin, kuten äidillänikin.

Päätin aloittaa uuden tavan käyttäytyä näiden oletuskuvasydämmettömien kanssa. Tästä lähin aion etsiä jokaisen minulle sydämen jättävän profiilista jonkin yhteisön, jota kommentoin.

Päätökseen ei suinkaan vaikuttanut viimeisis sydän, jonka sain - ah niin haluttavalta miehenpuolelta...

seminoloogi-boogi-wookilla eteempäin

Ps. päätelen että shampoon käytön jatkaminen oli huono idea. Palaan illalla soodan seuraan. Mutten halua kaljuillakaan

http://areena.yle.fi/video/1304236473366

Kemikalion ikkunan mainoksessa kysyttiin "krsittekö te pisamista". Peppi meni sisään, ja totesi, ettei hän kärsi. Kauppias katsoi naamaa, ja sanoi, että mutta lapsi kulta, kasvonnehan ovat täynnä pisamia. "Niin, mutten minä kärsi niistä, minä nautin niistä."

Kylvi varmaan minuunkin intoa vastata siihen mitä kysytään. Esim. kun kysyttiin koulussa, voiko ihminen niellä pää alaspäin, epäilin hieman, että hyvin ei suju. Tiesin kyllä opettajan tahtovan tietää, kulkeeko ruoka ruokatorvea pitkin vaikka ihminen olisi ylös alaisin, mutta mitäs kysyi jotain muuta - vastasin siihen mitä kysyttin.

Nimi?
Virtanen.
Etunimi?
Eikun sukunimi.

(Miksei meillä ole koneita näissä töissä, joissa ihminen kuitenkin alentuu koneeksi?)

"Osama kuoli Yhdysvaltain armeijan erikoisjoukkojen iskuun 2. toukokuuta 2011 paikallista aikaa 40 minuuttia kestäneen tulitaistelun jälkeen"

Tulitaistelu oli kestänyt paikallista aikaa 40 minuuttia. Mitenhän pitkät minuutit niillä siellä on? Vai viitataanko Inceptionin unimaalmojen eri ajankulkuun - unimaailmassahan Osaman kuolemaan uskovat elelevät?

"Iskussa yhdysvaltalaiset joukot tappoivat kolme miestä, joiden joukossa oli Osama bin Laden ja tämän poika. Surmansa sai myös yksi nainen, jota käytettiin Yhdysvaltojen mukaan ihmiskilpenä."
Ei vain se, että ainut jenigissä hengannut nainen oli ihmiskilpenä, vaan myös se, että Osaman tappaminen oli niiiiiin tärkeää, että mitäs siinä joku ihminen välissä.

Toki, osamaa jahdatessa on kuollut "tuhansia ja tuhansia miehiä, naisia ja lapsia", Obamaa lainatessani.

minut varmaankin pian kärrättäisiin hoitoon. Sillä provosoivin teko, johon nainen tässä maailmassa voi astua, on lakata kokonaan pitämästä huolta ulkonäöstään. Niin, ja jos pukeutuu johonkin ihan muuhun, kuin mitä muotigurut sinulle tuputtavat, olet sekaisin päästäsi.

Että minä vihaan ihmistä. Sen vastustusta muutokseen ja uuteen (itse tosin olen pahin - aamulla sängystä nouseminen tuntuu mahdottomalta). Erilaiseen. Erilaisen pelko, voi hyvänen aika. Minä, joka kuulen vuosi vuodelta olevani open mainded. En minä ole, minä vaan hyväksyn sen pimeän puolen, valoa vastaan sitten olenkin vaikka kuinka paljon. Mutta kumpa ihmiset ajattelisivat, edes pikkuriikkisen, tai jos eivät, pitäisivät suunsa kiinni. Ja silmät kanssa - ei ole yksi joka taas tänään reväytti niskansa minua tuijottaessaan. Keskaria en kehtaa näyttää, voi saada vielä syytteen. Miksei tuijotuksesta voi rangaista?

Haluan pukeutua lateksiin, korkeisiin korkoihin ja verkkosukkiin, koska silloin tuijotuksen syy on ilmiselvä, ja siitä voi repiä ylemmyydentunnetta. Mutta ei, kun kirmailen pikkutyttökuteissani, silloin olen luonnonoikku, kaihdettava, jotain mistä kerrotaan päivällispöydässä. En siedä suvaitsemattomia ihmisiä, ja niin teen itsestäni sellaisen.

Olla erilainen erilaisuuden vuoksi, en toki. Sillä se tarkoittaisi, että minun pitäisi vaihtaa tyyliäni jos tämä mitä kytän tulee muotiin. Siinä missä muodin orjallinen seuraaminen on myös oma tyyli, erottautuminen on yhtä lailla. Minun tyylini se ei koskaan ole ollut, tai ei ainakaan sen enempää kuin mikä tahansa. Minä puen harmaat college-housut siinä missä liituraitaisen kynähameen. Miksi? Koska haluun.

Eikä minulla ole vastauksia, mitä tehdä kaikille noille tyijottaville, kyseleville ihmisröykkiöille. En voi antaa olla. Ainoa toinen vaihtoehto, mikä tulee mieleen, on juomaveden myrkyttäminen ja kuolemasta nautiskelu.

pregnant.

Since I was young, I have always thought that I want to have children. Many. I do not much know why, I just can guess. All of the reasons are not very pretty,actually they are quite sick and selfish. That is why I do not go deeper to that.

I as well always knew, that I will not give birth.

When pointing this out, people usually expect, that I do not want to ruin my body, or that I fear the pain. It is true, that I do not want my body to change - but that has nothing to do with my tummy-skin or hips or nipples. No, I just do not want all those evil little chemicals to change the deeply thinking me into moon which goes around the kid. Or that I can not choose who I cuddle, but that I have to keep touching the little fella. Sure I would like to keep my teenage dream-body 'till I die, but I do not think I will die soon enough for that. And hey, look at my mother, the most beautiful woman in town, and that after giving birth to five kids - including antichristus-me. What comes to pain... wait, I enjoy pain? Yeah, so I do not think I would be afraid of that. More of the needles I would be facing during the program.

My main reason is simple: there is so many kids without parents, that when I am parent without kids, why not to choose from them. I do not want to produce more people to this sad world.

But lately I have faced scary things. That the first days of kid are very essential. That no matter how good parent you are, if the beginning is ruined, then it is. If the kid was hungry in uterus, it will be hungry for the rest of it's sad little life. And in case it was abandoned, or felt so, it will have problems about that. That kind of stuff. Adopting someone who has different skin-color was never an option, since the poor kid will anyway differ quite much from so-called normal people. What if the kid would be naturally stupid?

I have always thought, that if I would give birth, I would like to mix my DNA with many different men. I have interest to see how the kids would differ. Not to mention all the Spartan things I would like to try...

I have been taking care of triangle (like twins but three) lately. And god they are cute! I want to steal them and then serve them as desert, with strawberries and cream. Don't take me wrong, I hate babies. That is one point to adopt - I can choose to take someone who is old enough to use bathroom and fork. Babies are smelly, creamy and needy (I do not say it much changes after that, just saying...). And they can not do much, meaning they are boring. Toddlers are ok, and from that on it gets better.

But I am curious about the proses. Having kid inside me, one that I did not eat. And then 18 years of free nazism. Super. And leaving my own DNA. Way to became immortal.

I have so many thoughts. I have kinda about three years to decide - then I can start the adoption-proses.

Opinions welcome. Facts even more welcome.

And stuff I forgot to point out.

I wrote this in english, because I have an english keyboard. Meaning I don't have those funny a:s and o:s with dots.

Tässä teille psygedeliaa, tässä teille:

http://areena.yle.fi/audio/1301379513648

Enää kuus päivää

niin olisi ollut tänä aamuna enemmän haastetta munien etsinnässä.

viinilasi kädessään, hän mietti, että tokkopa edes ruhtinatar, koreassa puvussaan linnansa saleissa, voisi tuntea oloaa paremmaksi.
Olihan kesä, ilta-auringon viimeiset säteet tulvivat parvekkeen ikkunan läpi, ja vienon hymyn sai karehtimaan se yksinkertainen ajatus,

että saisi tähänkin lyhyeen tuokiokuvaan jonkinlaisen lopetuksen. Tosin ei, kuten ei juuri koskaan, mutta kyllä minä vielä ajatukseni kesytän, ja selvitän, että mikä erottaa ruustinnan ja palvelustytön. Jos nyt sitten mikään muu kuin salin ja keittiön välinen ovi