IRC-Galleria

Rikonko tekijänoikeuslakia, jos laulan(/soitan) itse jonkun toisen tekemän kappaleen? Entä jos teen tämän jukisesti? Entä jos nauhoitan sen, ja toistan? Entä jos hyödyn siitä rahallisesti? Saanko lukea esimerkiksi romaania julkisesti?

Kaksi hypoteettista tilannetta:

Koululuokka esittää koulun joulujuhlassa suojattua materiaalia. Tuleeko heidän hankkia oikeudet ja luvat teoksen esittämiseen?

Henkilö pitää nettiradiota, ja hoitaa musiikin esittämisen itse soittaen ja laulaen. Tuleeko hänen hankkia luvat ja oikeudet teosten esittämiseen?

Entä, jos soittaa kappaleen takaperin?

Mitä enemmän luen, sinä enemmän tiedän etten tiedä. Olen puolueellinen valitessani tekstejä. Silti eräs asia toistuu uudestaan ja uudestaan:
on tiettyjä ihmiselle luonnollisia tiloja, joita ei tulisi medikalisoida, ja joissa lääkkeet ja muut häiriöt itseasiassa oikeuttavat itsensä.
Kun kerran laitetaan tätä jauhetta, niin lähes takuulla on laitettava tuotakin kohta.

Todellisuudessa monet sairaudet, erityisesti "sairaudet", joihin tohtorit tarjoavat ensisijaisesti troppeja, olisi parempi parantaa parantamalla elinolosuhteita. Enemmän liikuntaa, parempi ruokavalio, enemmän ihmiselle lajityypillistä toimintaa kuten laumaelämistä. Olettavatko lääkärit, että potilaat, jotka heidän vastaanotolleen tulevat, tietävät tämän?

Masennus on yksi, lihavuuden aikaansaamat vaivat toinen, allergiat, raskaus, korkeat kolesteriarvot jne jne. Useimmissa tapauksissa mikään näistä ei vaadi lääkehoitoa (varsinkin masentuneilla on tapana kirkua tällaisissa blogeissa, että kokeile itse niin tiedät - en ehdota hoidotta jättämistä, tai kiellä tilan todenmukaisuutta, vaan ehdotan muita kuin lääkkeellisiä hoitoja). Silti kaikkeen on tarjolla toinen toistaan kalliimpia ja taianomaisempia pillereitä.

Miten siis voisin luottaa lääketieteeseen, tai tohtorin tarjoamaan hoitoon, kun useissa tapauksissa pintapuolinen googlaus osoittaa, ettei toimenpiteelle todellisuudessa ole tarvetta, tai että se on joiltain osin vahingollinen?

Onneksi ei sentään vielä tässä maassa olla tilassa, jossa tohtorin diagnooseja pitää kyseenalaistaa rahan takia. Lääkärinkin on vuokransa maksettava, ja jos hänellä on isompikin lasku tulossa, mistä tiedän, että munuaisissani on todella jotain vikaa, ja yksi pitää poistaa?

PS. Kuka päättää, mitkä on hyviä syitä äänestää tiettyä tyyppiä? Riittäviä, kunnollisesti perusteltuja? Demokratian, kansanvallan jne jne idea on juuri siinä, että idiootitkin saavat äänensä kuuluviin ilman, että sitä tarvitsee perustella.

Saksan televisiolle teki joku televisio-ohjelman, jossa suuria firmoja (mäkkäri, h&m, mediamarkt...) vähän narutetaan. On nimittäin ensimmäinen tuotantokausi, eikä firmat tienneet, että ohjelman tarkoitus on kaivella ikäviä asioita esiin - päästivät kuvaamaan myös kulissien taa.

Tänään tutkittiin H&M:ää. Ohjelma ei ole arvion arvoinen, pintaraapaisuksi jää etkä sinä sitä kuitenkaan katso.

Kohtuullisesti alkanut homma kaatui lopulta viimeiseen arvioitipykälään: 12-vuotias tyttö ompelee Bangladeshissa lappuja H&M:än kuteisiin, päivittäin jopa 16 tuntia, ja haluaisi muuten mennä kouluun. Lopettaa ohjelman sanomalla tavallisen saksalaisteinin kuvasta, että ainut ero heidän välillään on hänen köyhyytensä ja tuon toisen rikkaus. Saksassa sama teini naureskelee, että ei hän kyllä kovin rikas ole. Busted, H&M.

Pitäisikö minun nyt menettää yöuneni kaikkien niiden hmm-kuteiden vuoksi, joita kokoelmassani on? No, lapsityövoima ei minua hetkauta - kyseisissä maissa on asiat niin huonosti, että ei siinä pari tehdaspentua hätkäytä.

Merkittävä osa vaatteistani on takuulla kulkenut lasten käsien läpi, ainakin jossain tuotannon vaiheessa. Puuvillaneekeriorjat eivät suinkaan ole historiaa, vaikka heille nykyään maksetaankin palkka. Itse asiassa asiat ovat usein nykyään huonommalla tolalla. Kunnon orjanomistajan kunniaan kuului pitää orjistaan huolta, tätä eivät nykytyöntekijät todellakaan kohtaa. Ei auta, vaikka vaihtaisi henkkiksen halpapaidat johonkin kalliimpaan merkkiin, niillä on yhtä lailla sormet veressä.

Oikeastaan ainut keino varmistaa kaman kunnollisuus on tehdä se itse. Villaa omista lampaista, jotka saavat iltapusun, ja nahat lehmiltä, joilla on ollut onnelliset päivät vasikoiden kanssa niityllä. Pellavaa voi suomessa kasvattaa, tosin kasvikuituvaatteissa on hommansa.

Nykyisellä vaatevarastollani minun ei tarvitse ostaa palaakaan vuosiin. Korjaan kaiken, mikä menee rikki, ja käytän repaleksi asti. Pitäisi vaan keksiä, miten nahkatakin saa taas käyttökuntoon, kun vetoketju on hajonnut - nahkatakin vetoketjun vaihtoon minusta ei ole.

Saanko synninpäästön sillä, että varsinkaan maukkarista en osta kuin alennustuotteita? En ainakaan tue niitä laadun näkökulmasta kiskurihintoja.

Länsimaiden vauraus on revitty köyhien maiden ihmisten selkänahasta. Ai neekerit on laiskoja? Ei siltä näytä, kun katsoo, millaisissa oloissa ja miten paljon tekevät töitä. Ja sitten me kiljumme, että älkää tulko tänne, ei teillä ole mitään asiaa meidän hyvinvointia sorkkimaan.

Ei ne kyllä ole asiat hyvin täälläkään.

"Erityisen kiinnostavaksi asian tekee se, että Haavisto on avoimesti homoseksuaali, joka elää rekisteröidyssä parisuhteessa miehen kanssa. Se ei kuitenkaan naisia haitannut ja hyvä niin. Presidenttiähän tässä valittiin."

Mitä se naisia haittaa, jos joku mies on homo? Valitseeko naiset presidentin sillä perusteella, että annanpa ääneni sulle, ja olis mulla muutakin annettavaa, tule ottamaan? Tätä ajatusta minun on mahdoton ymmärtää. Korkeintaan nainen voi kokea homon uhkana omalle pariutumiselleen, mutta tuskinpa.

Minusta presidentin homous toisi viihdyttävän lisän linnaan, ja presidenttiyden malliin, mutta muuten sillä ei ole väliä. Ps. Homot ei siis minusta ole viihdettä, mutta ihminen, joka jossain perusasiassa toimii toisin kuin valtaosa väestöstä voi tuoda uusia näkökulmia - tai sitten ei.

Parempi tämä, kuin Sauli, jonka puoliso on hänen omien sanojensa mukaan ihanasti tukena - kun tiskaa ja silittää kotona. Öh? Aikamoisen typeryksen on hän sitten puolisoksi valinnut, jos ainoa tuki, jota tältä tulee, on toimia kodinkoneena (ja hellijänä).

Katso itse, jos et usko
http://www.katsomo.fi/?progId=104718 kohdassa 03:03:20

Homoseksuaalisuus ei estä miestä ajamasta tasa-arvoisesti sekä miesten että naisten asiaa, toisin kuin "perinteinen oikeistolainen piilosovinismi" tekee.

Sitä kuka ei ole Niinistö.

Ihan sama kuka se sitten on... vaikka nuo kaksi, joilla on nyt hyvät mahikset molemmilla, on ihan päteviä vaihtoehtoja.

Mutta nyt jätän vaalivalvojaiset teille, ja lähden katsomaan Star Trek -elokuvaa.

http://www.findance.com/uutiset/17435/poika-pakotettiin-sukupuolettomaksi-stereotypiat-valtetaan-tyttojen-vaatteilla

"Sashaa kannustetaan leikkimään sukupuolineutraaleilla leluilla sekä nukeilla. Häntä ei pueta maskuliinisiin vaatteisiin, joissa on esimerkiksi pääkalloja. Sen sijaan Sashalle puetaan mieluusti pinkit tytönvaatteet, jotka on alunperin ostettu pojan sisarpuolelle.
Esikouluun Sasha on puettu valkoiseen tyttöjen poolopaitaan."

Sukupuolineutraalius siis tarkoittaa tytöille ajateltujen asioiden tuputtamista lapselle? Olenko minä maskuliininen, kun minun kuteissa on pääkalloja? Minusta tässä sahataan omaan jalkaan - väitetään nimeon omaan, että asiat ovat joko poikien tai tyttöjen juttuja, ja yksilöllisillä mieltymyksillä ei ole väliä.

Minusta pojan pukeminen hameeseen ja mekkoon hänen ensivuosinaan on yksinkertaisesti reilua. "Et sä saa pukea näitä, nää on sun sukupuolelta kielletty." Hiiteen. Minusta mekko on ihana vaate, jossa minä viihdyn. Jos sama ei toteudu lapsellani, oli hän tyttö tai poika, mekkoa ei tarvitse pukea. Mutta kokeilla saa, ja ilman että asiasta tehdään numeroa, pitää. "Voiko poikalapselle laittaa sukkahousut, ja mihin ikään asti." Näitä ihmisiä. Varsinkin poikien kohdalla tämä muottiin tunkeminen on niin voimakasta, että vaatteistakin täytyy kuvastua, kuinka meidän Jusu-Petteri on maskuliininen iso mies, arrrr.

Joku jenkkilehti (kyseinen tieto löytyy jostain aiemmasta blogimerkinnästäni, sieltä voi etsiä) kirjoitti viisikymmentäluvulla, että vaaleanpunainen on pojille, -sininen tytöille. Vai oliko se toisin päin. Sama se, asia otettiin kuin ilmestyksenä, muuttumattomana faktana. Vaikka kautta historian sininen on yhdistetty naisiin, punainen miehiin. Tehtaat olivat tietysti innoissaan, aiempien sukupuolineutraalien vaatteiden sijaan nyt saattoi markkinoida tuplamäärän kuteita joka kotiin. Ja nykyään, kun ultrassa voi nähdä pienokaisen sukupuolen ennalta, ollaan peloissaan, että entäs jos se ei olekkan se, mitä luvattiin - silloinhan on sisiustettava lastenhuone uudestaan.

Vastasyntynyt ei edes näe jotain vaaleita sävyjä valkoista kummempana, silmät ei vielä erota sävyjä jne.

Vaaleanpunaista tyllimekko ei minusta tulisi pukea kellekään. Nuorin veljeni käyttää sellaista jumppakerhossa, kun kahdella nuorimmalla sisarellanikin on. Sellainen lasten tutu-viritys. Nuorin sisareni raskataa vihreää paitaansa, jossa on traktorin kuva. Toiseksi nuorin pitää pinkistä yli äyräiden - mutta onko kyse omasta mielipiteestä, vai siitä, että hänelle osoitettiin hyväksyntää lapsena pinkkiin pukeutumisesta? Väitän kakkosta.

Lapsia tulisi mielestäni kasvattaa sukupuolineutraalisti niiltä osin, ettei heltä mitään kielletä, tai heille mitään tuputeta, koska "sun sukupuolelle kuuluu vaan nää".

Minä pukeuduin nastapartion tummansiniseen huppariin, ja kuulin vittuilua lyhyestä hiuksistostani "ootsä joku poika". On niin surullista, että nykyinen meno menee suoraan lasten päihin. Ei toi voi olla tyttö, sillä on lyhyet hiukset. Kaljuna ollessani parikymppisenä ensimmäinen epäilys oli, että olen syöpäpotilas. IHMISET.

Toki lapsi ottaa oppia niistä miehistä ja naisista, joita heillä on mallina. Nykyaikana ensisijaisesti äidistä ja isästä. Tältä pohjalta valikoisin lapseni isäksi henkilön, joka todella mahdollistaa lapselle valinnanvapauden, antaa esimerkin siitä, että sukupuoli ei ole ainakaan rajoite.

Tätini voittaa vuosittaisissa teräshenkilökisoissa lähes kaikki kylän miehet.

Ps Väitän, että lapselliset ovat solmineet keskenään sopimuksen, että aina kysyessä painottavat lapsellisen elämän mahtavuutta, vaikka monien mielestä se oli heidän elämänsä typerin päätös. Tätä kauhua loiventaakseen he houkuttelevat onnekkaat lapsettomat samaan soppaan.

Ihanks totta?

Wikipediassa on hienoja lauseita.

"Synnytyksessä jälkeläinen poistuu kohdusta."

Näitä kuuluu syödä pimeässä, koska silloin ei ulkonäkö haittaa.
Maku taivaallinen. Tällä kertaa tällaisia.

puoli kiloa jauhelihaa (mistä tykkää, itsellä tuoretiskin sekoitettua sika-nautaa tarjouksesta)
kaksi naisen kourallista hienojakoista porkkanaraastetta
yksi naisen kourallinen hienojakoista kesäkurpitsaraastetta
yksi naisen kourallinen hienojakoista raastetta erilaisista kaaleista
puoli desiä kuivia linssejä (laita ekana kulhoon nesteen kanssa, että ehtivät turvota edes vähän ennen uunia)
kolme munaa
puolitoista desiä korppujauhoja
puoli desiä miedon makuista nestettä (käytännössä vettä tai maitoa, mutta ihan hyvin käy omenamehu, olut, teenloppu...)
kolme silputtua sipulia, koko maun mukaan
mausteita, itse käytin seuraavia maun mukaan: mustapippuri, suola, paprikajauhe, tomaattijauhe, persilja, timjami

Aineet sekoitetaan, mieluiten huoneenlämpöisinä (ei jäädy kädet sillon) ja muotoillaan pellille palleroita. Ohjeestä tulee noin yksi pellillinen, pullat eivät ainakaan paisu uunissa, eli vieriviereen voi laittaa. Samasta massasta tulee myös esim. huippupihvi hampurilaisiin tai mitä te nyt keksittekään. Paisto 225 asteessa noin parikymmentä minuuttia, samalla valmistuu pellillinen lohkoperunoita.

Ylijäävät (ruokablogiani lukevat takuulla vain sinkut) loput voi sitten laittaa kippoon jääkaappiin, ja tehdä kastikkeen kera toiseksi ateriaksi.

Jos vaivautuisi äänestämään. Toisaalta sitten ei saa valittaa...

Toinen toistaan huonompia vaihtoehtojakin on vain tarjolla. Mutta tulisi kansallisvelvollisuus täytetyksi.

Äänestyslappusta minulla ei kyllä ole, ei ole suomesta tänne kantautunut, ellei sitten huomenna posti tuo. Ei sitä toki tarvitse, mutta helpottaisi hommaa.

Ostin puoli kiloa jauhelihaa, lihapullaviikonloppu tiedossa. Jo nyt tuntuu maku kielellä, pitääkin laittaa paljon kasviksia, että tulee paljon lihapalleroita... Mmmh.

Niin.