IRC-Galleria

On aina ongelma, kun rakastat jotakuta. Rakkaus tekee sinusta heikon, ja vaikuttaa tekoihisi. Lisäksi se antaa oivan aseen heille, jotka yrittävät sinut peitota.

Ovatko äitiin viittaavat loukkaukset tästä syystä niin suosittuja? Siinä loukataan häntä, jota jokainen rakastaa, näin saaden aikaan erilaisia reaktioita, ja heikentäen henkilön puolustusta.

On erittäin helppo saada kenet tahansa tekemään mitä tahansa uhkaamalla hänen perhettään- Tämä on toki loogista, onhan lisääntyminen meille hyvinhyvin tärkeää. Mitä tärkeämpi sinä olet, sitä heikommille jäille astut rakastuessasi. Eikä tarvitse nyt ajatella yksilön kohdalla, vaan esimerkiksi sotaan lähteminen vaaditaan usein vetoamalla perheesi turvallisuuteen.

Minunkin on nykyään oltava kunnolla, koska muuten voi uhata lapsen menettäminen yhteiskunnan toimesta. Vaikka mikään, mitä teen, ei millään tavoin uhkaisi lastani, nykyajan normeihin sopeutumattomuus nähdään vaarana. Lapsella on oltava tuhat lelua, tai en anna hänelle ihmiarvoa.

Rakkaus itsessään huonontaa sinun tilannettasi myös silloin, kun kukaan ei sitä sinua vastaan käytä. Et lähde tuhoamaan joukkoa, jossa on sata sinun mielestäsi tuhottavaa ihmistä, jos siellä on yksikin, jota rakastat. Naurettavaa heikkoutta, jonka vuoksi ne, joilla on valta, ovat aina voitolla.

Heikot voivat lohduttautua sillä, että rakastavat. Vahvoilla, rikkailla tällä hetkellä, ei ole varaa rakastaa.

En aio lopettaa tätä tekstiä millään "rakkaus tekee vahvaksi, ja eikö olekin todellista rikkautta kyky rakastaa" roskalla.

Tein mielenkiintoisen ajatushavainnon.

Ei tule kysyä "mikä on sinun uskontosi?" vaan "minkä uskonnon sinä olet?".

Et sinä omista uskontoa, uskonto omistaa sinut.

Hakkaa sitä sydän-nappia Nowo

Aika pistää pyyhe paraatikuntoon.

Ja pikkuherebolle tietty pikkupyyhe.

http://www.towel-day.com/fi/

Ihan vahingossa kaappi on täynnä avokaulaisia paitoja ja rinnat esille tuovia liivejä (kyllä miehet, sellaisia on olemassa).

En viihdy avokaulaisessa paidassa, joku toinen tosin saattaa. En viihdy tyrkkyrintsikoissa, jotu toinen tosin saattaa. Mutta miten sattuukaan, että nämä kaksi vaatekappaletta on yhtäaikaa päällä, ja kuvakin otetaan... ja tämä tapahtuu niin usein, ettei galleriaprofiiliin muunlaisia kuvia mahdu.

Siinä vasta epätodennäköisyygeneraattorille purtavaa.

29.6.2012 - 15.08.2012 olen Suomessa. Kuka haluu tavata, missä, milloin ja mitä tarjotaan?

Ortodoksileirillä on leikitty melkoista leikkiä, kertoo kuulopuhe:

"Ortodoksit ja pakanat

Osa leikkijöistä on ortodokseja ja osa pakanoita. Pakanat juoksevat ympäriinsä tehden epäpyhiä asioita. Ortodoksit yrittävät käännyttää pakanoita koskettamalla heitä. Saadessaan kosketuksen pakana tulee uskoon ja jää seisomaan paikoilleen kädet sivuille ojennettuina ristin muotoiseen asentoon. Muut pakanat voivat viekoitella uskoon tulleen pakanan koskettamalla tätä. Peli loppuu kun kaikki ovat ortodokseja."




Saksalainen kertoo, että heillä on myös leikitty Schwartz Mann (kirjoitinko oikein?) -leikkiä, eli Mustaa Miestä. Veikkaan, että Suomeen leikki on tuotu täältä, kuten hyyyvin monia muitakin juttuja. Ero on siinä, että saksalaisessa lastenkamaritarinaperinteessä "Musta Mies" on hahmo, joka tulee ja vie lapset mennessään.

Toki voidaan ajatella, että tuo tarinan Musta Mies on alkujaan viitannut neekereihin. Toisaalta myös esim. kuolema pukeutuu mustaan, korppia pidetään pahuuden enteenä (varmaan siksi, että kaikki vihaa tummaihoisia, ja kaikki musta on kiva yhdistää pahaan, ettei kukaan vahingossakaan pitäisi noista ei-valkeista..?) ja muutenkin musta värinä (heh) on negatiivinen, kuolemaan viittaava ja pahana nähty.

Yö nyt vaan sattuu olemaan tumma, ja tummat sattuu piiloutumaan pimeässä paremmin. Se on niin, eikä siinä tai sen toteamisessa ole mitään rasistista.

Kuten ei minusta Mustan Miehen välttelyssäkään mitä tulee tähän leikki-klassikkoon. Meillä oli luokalla tummaihoinen, ja silti mä en lapsena koskaan yhdistänyt ajatuksissani Mustaa Miestä ja tiettyä ihonväriä.

Ps. Minusta suomalaisista on tekemällä tehty rasistinen kansa. Minusta suomalaiseen kulttuuriin kuuluu tietynlainen... no hyvä-veli-asenne, joka ottaa syleilyynsä niin naiset kuin ulkomaalaisetkin, jos kyseiset ihmiset sen ansaitsee. Ja sulkee ulos tarvittaessa myös valkean miehen. Olisi varmaan parempi, jos lapset saisivat kysyä vanhemmiltaan "miksi tolla on tumma iho" ilman, että rasistileimasin viuhuisi. Ja vastauksena saisi selittää jutun juonen, eikä tarvitsisi hyssytellä ja yrittää saada lapsen huomio muualle. Siitä se vasta tuleekin malli siihen, että neekeri (no en jaksa enää pelata noiden tummaihoinen-sanojen kanssa, kaikki tietää mistä puhutaan) on jotain pelottavaa, väärää ja kartettavaa. Antaa lasten tuijotella - oman kokemukseni mukaan neekerit on varsin leppoista porukkaa, jotka mielellään juttelee lapsille. Varsinkin 14-vuotialle tyttösille ööööööh.

Miten voin kuluttaa niin paljon kun kokoomus tahtoo, kun kaupat ei myy mitään, mitä haluisin?

Varsinkaan vaatteita. Onneksi löyty sentään kivaa kangasta, teen uuden kesämekon.

Mutta mitä teen, kun musta kauluspaitani on kohta tiensä päässä, eikä uutta löydy?

Elän sellaista murrosta, jossa erinäiset mielipiteet ja tuntemukset heittelee ihan laidalta toiselle. Jokin, mikä oli täysin loogista vielä pari vuotta sitten, vaikuttaa ihan hömelöltä. Muistan silti yhä, miksi niin ajattelin. Kaiken tämän keskellä toivon, etten koskaan unohdakkaan, tai unohda sitä, miten mielipide voi radikaalisti muuttua, ja mistä nykyiset kumpuavat. Uskon nimittäin, että kuilu aikuisten ja teinien välillä johtuu siitä, ettei kumpikaan pysty tai halua selittää, miksi ajattelee kuten ajattelee.

Esimerkiksi omaa ajatteluani.

Olen aina ollut abortin kannattaja. Siis jopa "abortti pakolliseksi" on minusta vakavasti otettava idea. Abortin vastustajista en ole koskaan oikeen perustanut.
Keksin vihdoin miksi. Abortin kieltäminen "no kun olethan sä vapaaehtoisesti seksissä" jättää seksin vastuun kokonaan naiselle. Vain naiselle voi seuraus seksistä olla raskaus, mies voi tästä seurauksesta halutessaan luikerrella pois. Osoitan. Mies kuulee naisensa olevan raskaana paikassa, jossa abortti on laiton. Mies muuttaa toiseen maahan, elelee siellä tyytyväisenä, eikä koskaan tee mitään lapselleen hetken seksin lisäksi. Nainen kasvattaa ja synnyttää sikiön, joka jo kuluttaa naisen "elämänvoimaa" ja kehoa siten, ettei se koskaan palaudu tismalleen raskautta edeltävälle korkealle tasolle. Vaikka nainen antaisi lapsen pois, eikä koskaan näkisi tätä, monet raskauden aiheuttamat muutokset naisen kehossa pysyvät. Näin ollen, naisella täytyy olla oikeus aborttiin, koska muutoin naisen ainut keino olla ottamatta vastuuta on selibaatti.
Kuitenkaan minä tuskin voisin tehdä aborttia missään tilanteessa. Mikäli lapsi todettaisiin vaikeasti vammaiseksi, olisin todella pulassa, koska en tietäisi mitä tehdä. Minulle tuo pieni alkio (nojoo, ehkä niiden alkio-viikkojen aikana voisin) on jo ihminen. Homma on sama, kuin jos tappaisin parhaan ystäväni tmv. Tältä pohjalta ymmärrän nyt paljon paremmin niitä, jotka kieltäisivät abortin muiltakin. Heille tuo alkio on jo ihminen, ja sen tappaminen murha.

Yhtä lailla kuollut vauva -vitsit eivät enää juuri naurata. Mielikuva omasta lapsesta kuolleena tulee niin helposti mieleen, että alkaa heikottaa. Jopa prostituutio olisi kiva kieltää, koska miten senkin vanhemmat kärsii. Jokainen on jonkun lapsi, ja minulla on hyvin herkät tuntemukset, mitä tulee lapsiin. Ai joo, jopa pedofiili on jonkun lapsi, eli vielä en ole "munat pois" -tasolla. Ehkä sekin vielä iskee.

Näin siis ajatukset muuttuvat, iän ja kokemuksen myötä. Mutten silti voi käsittää, että miksi näitä asioita ei voi selittää muille muuten kuin sanomalla "no se nyt vaan on niin". Tai mikä vielä parempi "ymmärrät sitten isona" vs. "kalkkis, et tajuu maailman menosta enää mitään". Sekä lapset, että vanhemmat ovat yksilöitä, joille on annettu järki. Toisen osaan on todella vaikea asettua, jos toinen ei tuota osaansa auki selitä.

Mä ymmärrän, että mun vanhemmat teki monet jutut suojellakseen mua. Varmaan osan tajusin jo teininä. Mutta onko ne koskaan tajunneet, että musta se tuntu vaan kiusanteolta ja rajoittamiselta. Takuulla olisi ollut myös tapa, jolla ne olis saaneet viestin perille ilman, että kaava oli "teet näin, seuraa rangaistus" varsinkin, kun tuo ei estänyt mitään, opetti lähinnä salailemaan.

Miksi ajatus on, eikä sitä korjata, ettei teinit ja vanhemmat voi olla samalla aaltopituudella? Miksi asetelma on aina niin, että ne on toisiaan vastaan?

Vaikka puhun teineistä ja vanhemmista, niin asetelmaan voi laittaa kenet tahansa, joka on ensin ajatellut s, sitten y, ja tapaa jonkun, joka yhä ajattelee s tai sitten ajattelee k.

Toisen osaan edes ajatuksen tasolla asettuminen helpottaa kommunikointia huomattavasti.

päivittäisin, että

S on alkanut kikattaa.

ja

Äidinvaistolla hakkaan yhä kaikki muistipelissä, vaikka elämässä unohdankin kaiken.

No ehkä ensi vuonna sitten.