IRC-Galleria

Hirviöitähän ne on.

Vai ovatko? Ihmisen on minun käsitykseni mukaan tunnettava olonsa hyvin nurkkaan ajetuksi, jotta tämä tappaa jälkeläisensä. Väitän, että kyseessä on itseasiassa armomurha. Vanhempi katsoo, että elinkelpoisuutta ei enää ole nykyisissä ympyröissä. On siis parempi poistua, eikä jättää selviytymiskyvyttömiä lapsiakaan kärsimään. Tämä luonnollisesti alitajunnassa.
Voi olla, että olen väärässä.

Oli motiivi mikä hyvänsä, minä kykenen samaistumaan näihin lastentappajiin. Kun on kolmatta kuukautta nukkumatta, lapset ei ole huutamatta yli puolta tuntia kerrallaan, asuntolaina ja koti pitää hoitaa (ettei ne lapsimurhan jälkeen ainakaan sillä retostele) ja töissäkin näyttää iloiselta, niin varmaan tulee mieleen epätoivoisia tekoja.

Miksi näistä puhuttaessa ja uutisoidessa kiinnitetään huomiota lähinnä tapon raakuuteen, sosiaaliviranomaisten voimattomuuteen ja tilastotieteeseen? Tiedättekö, mistä minun mielestä pitäisi puhua? Siitä, mistä samanlaisissa tunnelmissa elävä perhe saisi nyt heti helposti ja kunnolla apua.

Pitäisi tehdä listoja "mitä teet, kun arki kaatuu päälle", "tukiverkottoman muistilista", "kymmenen hyvää syytä olla yhteydessä sosiaalityöntekijään". Raportteja hyvin sujuneista lastensuojelun kanssa asioimisesta (lastensuojelu ei ole pelkkää huostaanottoa).
Mitä voin tehdä, kun mustat pilvet kerääntyvät kodin ylle ja hermo menee laspikultiin? Tähän pitäisi olla yksinkertaisia selviytymis- ja apukeinoja.

Joo tietty ei oo resursseja eli rahaa. Tunkekaa se raha jo sinne historiaan, eihän tästä tule mitään, ei rahaa voi syödä, ei sen änkeminen aseen piippuun estä yhtään lapsisurmaa.

Yhteiskunnan ongelma on mielestäni se, että meidät on opetettu odottamaan aina pahinta muista. (Joo, tässä kirkko on oikeen kunnostautunut, perisynti yms.). Varsinkin lapsia on pidetty jonkilaisina tyhjinä tauluina tai perimmäisen pahoina koulittavina, jotka kolttostelee jos siihen vaan antaa tilaisuuden. Vanhemman on kynsin hampain pidettävä kiinni auktoriteetistaan, tai homma on menetetty.

Ihmislauma selviytyy, kun kaikki ovat mahdollisimman samanlaisia (tästä syystä sinua kiusattiin erilaisuudesta - laumakuri vain yirtti palauttaa sinut takaisin lauman suojaan). Sosiaalinen eläin ihminen pyrkii syntymästään saakka sopeutumaan ympäristöön ja laumaan. Lapset tekevät kaikkensa toimiakseen kuten heiltä odotetaan. Kun odotus on vuosikymmeniä nyt ollut pahat teot, niin... no, näette. Jos oletus, ei vaan varma odotus, olisi hyvyys ja positiivinen sosiaalisuus kaikissa tilanteissa, pian olisi käsillä hyvien ihmisten yhteiskunta.

Huomenna kerron teille, miten nälänhätä ratkaistaan.

Ps. Sen kahdeksanvuotiaan kuoleman kohdalla mietin lähinnä, että miten kamalalta mahtaa tuntua siitä sijaisperheestä, jossa lapsi oli. Toivottavasti joku auttaa heitä.

Koska te kaikki rakkaat stalkkaajani (saa mulle muuten kaveripyynnönkin laittaa, vaikka julkisia kavereita en täällä pidäkkään) päivästä toiseen joudutte pettymään postilaatikon äärellä laskuja taasut täynnä, jaa nyt tämän päivän erinomaisen postisaaliin.

Neljä postikorttia. Tietty ne pakolliset rumat maisemakortit, mutta sen lisäksi yksi Pin-Up-kortti ja yksi linna.

Kuorellinen tarroja, vahintään 30 jos tarkkoja ollaan. Jos tarkkoja ollaan, niin niitä oli kyllä 97 (!), joskin yksi arkillinen pikkuruisia sammakoita (noin 50). Vain koirat lähtee suoraan kiertoon, muuten tykkäsin kaikista.

Kirjoituskoneella kirjoitettu kirje. Mutta miksi kaikki swappaajat on niin älyn vanhoja?

ja viimeisempänä eli suurimpana kuori, jossa tärkein Harry Potter -onnisttelukortti. Sen kyljessä itse tehty Potter-kortti, ja kasa tarroja yms. sälää. Ja mulleku olis riittäny vaikka vaan toi itse tehty Potter-kortti, olisin jo ollut onnessani.

Ja niinhän se on, että kun antaa, niin sitten saa. Paitsi Samo. Kaikki posti siis oli vastauksia siihen postiin, jota olen lähettänyt. Swap-bot ja postcrossing auttavat alkuun, jos siellä on joku, joka toivoisi muuta kuin laskuja saavansa.

Nimittäin kyllä tänään lähtikin, lähemmä kymmenen kuorta tai korttia ympäri maailmaa.

Suutarin akan, nyk. emännän kehtolaulua alkaa:
"Keitä te ootta te nuoret poijjat kunnemmä tunne teitä"
(no siltä se ainakin kuullostaa)
ja päättyy:
"hyvästi x4, Miinalle terveisijä"

Laulun henkilö ei tunne tupaan tunekvia poikia, mutta lopussa lähettää ilmeisesti heidän mukanaan terveiset Miinalle. Vaiko ehkä miinalle? Oliko pojilla armeijan harmaat päällä? Vai onko M/miina jonkinlainen salanimi jokaiselle piialle? Vai kuulenko vaan laulun väärin, ja kyse on piiasta, jolle lähetetään terveiset? Mistä laulun minä tietää, että pojilla on piika talossa?

Toinen on, että "ootteko tulleet kenkiänne hakemaahan, suutari on mennyt koko viikoksi kylälle neulomahan, tulkaa sitten ensi viikolla". Suutari lähtee noin vaan kylälle, eikä tee aiempia tilauksia valmiiksi? Vai eikö suutarin emäntä tiedä, missä kenenkin kengät ovat, ja mitä maksaa? Aika huono suutari.

Edit: No niinpä tietysti. Joku ilkimys on mennyt tipauttamaan laulusta kaksi säkeistöä pois. Yksi näistä menee näin:
2. Toinen teistä taitaa olla
kunnan Miinan poika,
piupali paupali piupali paupali
kunnan Miinan poika.

Miinä selvisi. Mutta jos se on kerran kunnan Miina, niin eikö hän saa kengät siltä suutarilta, joka lähti kylälle neulomaahan? Eikö kunta ja kylä tässä yhteydessä ole sama paikka?

En voi käsittää näitä lastenlauluja. Heviä soimaan. Semmoista, jonka sanoista ei saa mitenkään selvää. Eipä tarvitse pohtia. PUNAJUURET!

Edit2: Ahaa, kunnan Miina viittaa huutolaiseen. Miksi huutolaisella on lapsi? Tai miksi henkilöä yhä pidetää hutolaisena, ts. nimitetään kunnan Miinaksi, jos hänellä on jo lapsi? Kiva laulu joo.

JänöJUSSIn mäenlaskussa pikuPOJAT laskee mäkeä, niin kyllä tasan tarkkaan laulan jänöpupusta joka katselee pikkulasten mäenlaskua. Ei ole kivaa, että kylän mäkimestaruudesta kanmppailee aina vain miehiä. Minäkin tahdon, mutta minkäs teet, kun lapsesta asti kuulee vaan jussien ja muiden poikien mäenlaskusta.

Lastenlaulut pitäis lailla kieltää, paitsi jos Juice tai M.A.Numminen tai Jalankulkuämpäri on ne tehnyt.

PS. "Minun kultani kaunis on" ja viimeinen säe
Kun minä vien sen markkinoille, niin
hevosetkin nauraa,
kun minä vien sen markkinoille, niin
hevosetkin nauraa.
Hei luulia hah hah haa,
hevosetkin nauraa,
hei luulia hah hah haa,
hevosetkin nauraa.

PS2.
Siili menee lypsylle
SAATANA SILLÄ ON LAKTOOSI-INTOLERANSSI EI SE MITÄÄN LEHMÄNMAITOA JUA. Ainakaan sitä käsiteltyä. Eikä muutenkaan kannata maitoa juottaa siilille, se on sille huonoa ravintoa.
Ja hyla on valion tuotemerkki, ei mikään yleistermi kuvaamaan vähälaktoosisia tuotteita. Koitakaa nyt saada asiat oikein.

Kiitos.

Sairaanhoitohenkilöstölle pitää saada lisää liksaa. Ei ne muuten jaksa, ja uusia ei tule. No samalla pitäisi saada enemmän henkilökuntaa kaikkialle, koska ne suuret ikäluokat, ja koska Kusinina-Riksasasson (että olen huono ihminen, kun en jaksa totakaan nimeä etsiä oikein kirjoittaakseni) käskee. Samalla koko ajan valtion budjetissa yritetään säästää ja käyttää vähemmän rahaa terveydenhuoltookin. Sitä kun tarvittais just lisää, ja roimasti.

Miten ihmeessä ne oikeen kuvittelee tämän ratkaisevansa?

Onko joku tutkinut, että kuinka moni näistä jättilainoista jää maksamatta? Riskejä on, ja elämässä voi käydä kaikenlaista, mutta jos vaikka 90 prosenttia selviää (vaikka sitten miten kuten ja stressaten, mutta se on oma valinta), niin onko asiallista aiheesta valittaa?

Mä en ikinä ottain 300 000 lainaa. Mua ei kiinnosta naida pankkia ja maksaa niille ihan järjetöntä summaa siitä, että ne luovutti mulle bittirahaa (jota ei oikeastaan ole edes olemassa). Mutta jos mä otan sen 100 000 lainaa ja hankin sijoitusasunnon tänään, mulla on yhtäkkiä motivaatio olla ostamatta kaikkea sitä roskaa, mitä nyt kannan kotiin. No ku oli halpa. Sitten voin maksella niillä rahoilla sitä asuntoa, ja ompahan jotain todellista, jos vaikka rahan arvolle käy jotain.
Eikä mua kiinnosta sun varottelut, että ensin pitäis ostaa pieni asunto ja eihän mulla edes ole vakituista työtä ja tiedänkö muka jo mitä elämältä haluan ja hups kohta on kymmenen vuotta aikaa kulunut enkä omistä vielä mitään minkään arvoista.

Sitä piti vielä sanomani, että ostettiin yhden pankin osakkeita just ennen kun ne täällä julkisti sen mielipiteen Saksan tulevista eu:n pelastusrahoista. Tehtiin 500e voittoa. Ja nyt tunnen moraalista krapulaa, koska joku sen sit kans hävis. Toivottavasti oli edes joku rikas sika.

En tykkää rahasysteemistä se on ihan mälsä. Antakaa ny mulle se pari hehtaaria, puolet metsää puolet peltoa niin käytän enää satasen vuodessa ja saan vihdoin olla rauhassa. Lupaan yhä päivitää satunnaisesti blogia.

Päivänsankari Hessler
Radolfzeller Str. 7
81243 München
Germany

Täytän siis 11.10. taas vuosia, sitä ennen saa laittaa kortteja tulemaan : )

Mä olen oppinut nostamaan keskisormen kasvojen peitoksi jo ajat sitten kun kameroita on ympärillä. Varsinkaan lehtikuviin ei silloin joudu. Nykyään olen vähän hienovaraisempi, ja vedän hatun lipan alas samalla kädellä kasvoja peittäen. Tietysti, jos joku minua salaa kuvaa jostain autosta, niin en voi mitään. Hattu kyllä varjostaa jonkin verran, eli yleensä ei kovin tunnistettavia kuvia saa.

Uusi ongelma on tämä kummasti kuvaajian houkutteleva lapsonen. Vähän väliä saa pyytää ihmisiä poistamaan ottamiaan kuvia. Ammattimaiset kuvaajat poistaa mukisematta, yksityiset ihmettelee ja toivottavasti poistaa.

Ja nykyään kun kaikilla on kamera kännykässä ja ties missä. Pitäisi aina tulla ensin sellainen varoituspirinä, että ehtii reagoida.

Mua se ei ole oikeastaan koskaan häirinnyt. None of my business. Mutta teen tässä kantta muistikirjaan. Vastaanottaja tykkää Lassista ja Leevistä, niin ajttelin laittaa etukanteen aikuisen tiikerin ja takakanteen jonkun aikuisen miehen kuvan. Mulla on vaan yksi teinilehti, josta voin tuota kuvaa etsiä. Se on tietty täynnä teinipoikien kuvia. Vastaanottaja on 34-vuotias nainen. Toteaa profiilissaan, että myös hyvännäköiset miehet on ihan jees. Mutta hyi saakeli, en kyllä lähetä mitään lapsenkasvoista teinipoikaa sille, ajatuskin etoo, että aikuisena naisena tuijottelis jotain teinejä. Yöh.
Mutta sit mulla ei oo ku kuva Charlie Sheenistä, en mä sitäkään voi käyttää.

Huom, en ole ollut aikuinen vasta kuin pari vuotta, ja jo nyt teinit etoo.
Ai mutta, usein ne etoi myös silloin, kun en vielä ollut aikuinen. Onneksi kaikki ne hottikset, joista silloin tykkäsin, on kasvaneet sittemmin kans aikuisiksi, ja voin jatkaa niille kuolaamista. Ja Johnny nyt ei teini ollutkaan.

Että mua ärsyttää, kun värikynistä lähes aina puuttuu se mun ihon väri. Ruskea kyllä löytyy joo.. no, piirtelen sitten tummaihoisia tyyppejä.

Jee, mammakavereita. Ekolääkärin vastaanotolla oli nuoret tuoreet vanhemmat, joilla oli Manduca ja imetettävä lapsi, joka osasi jo seisoa. Revin itsestäni sosiaalisuutta sen verran, että sain puolisoni ottamaan niihin kontaktia. Mennään joku päivä jonnekin tekemään jotain.

Pottermore pyörittää sukkiani yhä. Vasta ensimmäinen kirja on julkaistu, mutta jo sieltä löytyi vaikka mitä uutta jännää jee. Tahdon lisää.

Swap-bot postinvaihtosysteemi on melkein parempi kuin Postcrossing. Tai ehkä jopa parempi. Sormet syyhyten liityn jokaiseen Potter-swappiin ja keksin liudan uusia. Kohta alan kirjoitella tervetulokirjeitä Tylypahkaan, piirrellä tupamerkkejä ja puhutaankos vielä niistä Alice in Wonderland-swapeista.

ATC, vanha uusi tuttavuus, eli Artist Trading Cards. Vähän niinku Pokemon trading cards, mutta nää on taidetta, itsetehtyjä jne. Mahtavaa, pääsen luomaan (vaikka mulla on kyllä ideoita enemmän kuin kykyä).

Olen saanut nukuttua aika hyvin. Alan herätä aamuisin itsestään.

Mulla menee niin hyvin, että jaksan taas kuunnella Eleonoora Rosenholmia ja nauraa vitseille kuolleista vauvoista.

Seuraavan kerran, kun mulla menee huonosti, muistuttakaa, että mun aivot kaipaa toimintaa. Niin, ja unta.