Tiedättekö tunteen kun vanhemmat yrittävät patistaa jokaisen miehen kimppuun joka näyttää "hyvältä" tai jolla on ihanat hymykuopat. Tiedättekö tunteenkun oma isä kysyy vakavissaan olenko lesbo, tiedättekö tunteen kun kysymykset lentelevät;
Kuka se on?
Mistä se on?
Minkä ikäinen se on?
Miksei sinulla ole poikakaveria?
Oletko sinä lesbo?
Tykkäätkö pojista?
Ja noihin kaikkiin voisi vastata lyhyesti ja ytimekkäänsti;
En tiedä.
Kaikkeen tähän on yksi vastaus, on vain yksi poika.
Jonka haluaisin omakseni, mutta en voi saada.
En osaa jatkaa elämää ja etsiä uusia, haaveilen vain hänestä. Kumpa se olisi niin helppoa että hänelle kertoisi omat tunteensa ja kuuntelisi mitä sanottavaa hänellä olisi! Helpompi ois odottaa silmät kiinni osumaa, ja jatkaa sitten kun hän on sanonut sanottavansa.
Jatkaa suuntaan tai toiseen, luultavasti suuntaan jossa meillä ei olisi yhteistä tulevaisuutta, suuntaan missä en olisi onnellinen.