IRC-Galleria

Wednesday 20th North exam

Review of themes
•Métis ethnogenesis
•Siberian lifeways and culture contacts
•Culture interaction and the Mesolithic-Neolithic transition
•Northwest Coast warfare and exchange dynamics
•Viking interaction in Russia
•Sami in colonial context
•Romanization of Britain
•Icelandic migrations and culture change
•Colonialism and culture contact

Thursday 21th Theory exam

Content of course (and what you will be assessed on):
•Archaeological theory since 1950. World history of archaeological theory, starting with culture-historical approaches, and moving on to more recent processual and post-processual approaches.
•Archaeological ethics. Explores the political and moral implications of how archaeologists study and represent past societies. Considers issues of cultural heritage, artefact ownership and land-rights, and examines the politics of excavation, interpretation and repatriation.

__
JOO, helpostihan tuon oppii viikossa. Ja anteeksi tosiaan, että lisäilen nyt koko ajan merkintöjä ja nyt vielä lisäsin tällaisen turhan. Mutta mulla on nälkä. Uutta, tältä ei ole tuntunutkaan moneen päivään.

Me saadaan uusi pesukone kuulemma parin viikon päästä! Eihän tuo vanha olekaan ollut tuossa rikkinäisenä kuin jostain marraskuusta. Toivoa siis on.

Miriam tuli tänään kotiin. Ja yhyy, nyt musta tuntuu ihan hiussurkimukselta, kun Kirsten leikkautti hiuksensa lyhyiksi maanantaina ja näyttää nyt Celine Dionilta ja eikös vaan Miriamkin ole ollut miljoonia maksaneella hiusstylistillä (se oli sen kampaaja jo ennen kuin sen arvo ylennettiin ja sitten se jatkoi sillä käymistä silti) ja näytä joltain Posh Spicelta. Sen hiuksista mulle siis tulee nyt Victoria Beckham Spice Girls ajoilta. Musta tuntuu, että mun pitää nyt pitää nämä ajatukseni siitä, kuka mulle tulee niiden hiuksista mieleen ihan omana tietonani vähän aikaa. Toivottavasti ne eivät näytä noin tähdekkäiltä enää parin viikon päästä, koska mä näytän nyt peikolta. Vaikka Liz lupasikin leikata hiukseni, niin että edes näkisin jotain. Liz siis ei ole mikään kampaaja, mutta ajattelin, että se saisi silti leikata niitä. Viimeiset kaksi kertaa, kun olen käynyt kampaajalla tulos on ollut pahempi kuin ennen kuin menin sinne. Ne eivät vain jostain syystä ymmärrä hiuslaatuani. Ja Liz ei onneksi ainakaan edes yritä ymmärtää. Siis niin että se ei yritä tehdä niihin mitään yli-eksoottista leikkausta, joka ei yksinkertaisesti toimi mun hiuslaadulla. Mutta yhyy, en halua näyttää peikolta.

Huomenna pitää taas alkaa liikkua ja elää. Olen nyt nukkunut kolme (3) vuorokautta. Sitä tuskin lasketaan kovin hereillä olemiseksi jos olen käynyt välillä koomailemassa sohvalla esim. syömässä tai elokuvaa katsoessa.

Siis siihen nähden tosiaan, että olen ollut täällä kolme päivää en ole tehnyt mitään. Syöminenkin on ollut ihan minimissä, lähinnä koostunut muutamasta valkoisesta vaahtoleivän viipaleesta, jonka päällä on ollut vain voita. Mutta ei ole ollut suuremmin nälkäkään.

Saavutuksia nyt ovat, että olen katsonut kaksi eri elokuvaa nimeltä The Other Boleyn Girl yksikseni ja (AMERIKAN- miksi oi miksi??-)englanninkielisillä tekstityksillä Lupauksen Kirstenin kanssa. Aluksi olin aika yllättynyt siitä, että se tosiaan pysyi siinä sohvalla koko elokuvan ajan ja oli jopa hereillä elokuvan loputtua. Tai kyllä se elokuvan ainakanin välillä jotain kommentoi. Tai ei paljoa, mutta se kysyi että onko se tosiaan kuvattu Suomessa ja että miksi ihmeessä niillä lotilla oli juhlissakin ne harmaat lottapuvut. Mutta tänään se selitti Lizille katsoneensa eilen suomen kielisen elokuvan ja pyysi multa sitä koteloa, jotta se pystyi kertomaan Lizille minkä niminen se oli. Mutta ei se muistanut enää, mitä se tarkoitti. Mutta se oli tosi ilahtunut ajatuksesta, että se osasi lausua sen sanan 'lupaus'. Se myös sanoi elokuvan olleen hyvä. Sitten Liz kysyi, mistä se kertoi ja se näytti sitä kantta ja kävivät seuraavan keskustelun:
K: "There was this pretty girl."
L: "So you watched it for the pretty girl?"
K: "There were also other pretty girls."
L: "So you watched for the pretty girls?"
K: "And pretty boys."
Ja sitten se selitti että siinä oli sota ja Lotta Svärd -järjestö ja että melkein kaikki kuolivat ja että Lizin pitäisi tulla katsomaan se joskus. Musta se tuntui tosi kivalta! Etenkin kun sitten musta tuntui, että se oikeasti tykkäsi siitä elokuvasta se vieläpä painotti sitä hyvä-sanaa, kun se sanoi sen. Kun mua huolestutti silloin, että sitä vain ärsyttäisi katsoa elokuvaa suomeksi, kun se joutui lukemaan niitä (oikeasti ihan kamalan) surkeita (amerikkalaisia) tekstityksiä ja että se elokuva tuntuisi tosi tylsältä ja typerältä ja että siitä tuntuisi vain siltä, että yritän tuputtaa sille jotain Suomen historiaa, joka ei kiinnosta sitä pätkääkään. Mutta ei siitä kai sitten tuntunut siltä.

Tänään se luki kokeisiin sen jäätikkökurssia varten ja oli hämmästynyt, kun Islanti ei kuulunutkaan sille napapiiriltä alkavalle alueelle, jonka nimeä en nyt muista. Ja siis en silloinkaan ollut ihan varma, mistä se puhui ja totesin sen halkovan Suomea sitten kun tajusin, mistä se selitti. Sitten se sanoi, sen halkovan (sillä siis oli kirjan kartta nokan edessä), muttei paljoa. Sitten mä googletin sille Suomen kartan ja osoitin kolmasosan Suomea kuuluvan sille alueelle. Ja se oli sen mielestä aika mielenkiintoista ja se kyseli jotain kummallista Suomen kaupungeista ja kyseli, että mistä se kaikki tavara tulee Suomeen, että kun vain etelässä on kaupunkeja, että miten ne elättävät ne harvat ihmiset jotka asuvat Lapissa ja mä en oikein osannut vastata sen kysymyksiin. :D Sitten se kyseli vähän Suomen rajasta, että mitkä osat siinä elokuvassa oikein annettiin venäläisille ja sitten mä selitin sille Suomi-neidosta ja siitä toisesta kädestä ja helmasta ja sitten googletin sille kartan vuodelta 1939. Sitten se mietti, että onneksi Britanniasta ei voida viedä alueita sillä tavalla, koska se on saari.

Ihan kivoja nämä kolme päivää siis muuten ovat olleet, mutta jos ottaa huomioon, että kerroin nyt tässä kaiken mitä olen tehnyt (jos viimeisen Prinsessapäiväkirjan loppuun lukemista ei lasketa) niin ei ehkä ihan kolmen päivän verran ole tullut tehtyä. Huomenna olisi tavoitteena ensinnäkin saada vaatteet päälle ja käydä ulkona.

Kirjoitan nyt lyhyesti. Tai se ainakin on tavoite; saa sitten nähdä, mitä tästä tulee.

Joululoma oli suurimmaksi osaksi aika loistava.

Pääsin pulkkamäkeen. Laskimme uuden vuoden aattona joen jäälle ja tietenkin Anna ja Satu puskivat minut kävelemään ensiksi sen jään yli, joka ratisi ja jostain kumman syystä välissä tuntui aika märältä. Kukaan meistä ei kuitenkaan pudonnut jäihin. Ja takaisin tullessa pujottelimme lumisen kuusimetsän poikki. Anna johti kulkuetta ja välillä tuntui, että se ei itsekään tiedä minne olemme menossa, kun kuljimme ympyröissä. Mutta ne maisemat! En tiennyt että sellaista voi olla.

Pääsin myös luistelemaan! Kahdesti. Ensimmäisellä kerralla idiootin kanssa, jolla oli aivan uudet luistimet joita ei oltu ikinä teroitettu. Terät olivat oikeastaan aika pyöreät. Ja toisella kerralla idiootin kanssa, joka oli aamulla keksinyt pukea päälleen vain farkut (ja hupparin ja takin) sinne seitsemäntoista asteen pakkaseen. Mutta kuitenkin!

Näin myös monia ihania ihmisiä. Maria, Lenaa ja Jasminia tosi tosi pitkästä aikaa. Tuomasta, Tomia, Maijua ja Annaa vähän vähemmän pitkästä aikaa, mutta siitä tuntui tosi pitkältä. Ja Anna, Satu ja Tiia viihdyttivät mua suurimman osan lomasta.

Ajoin myös pitkästä aikaa ja tosi paljon! 1450 kilometriä auton kilometrimittarin mukaan. Ja tulkaa vain sanomaan, että eihän se ole mitään, mutta kahdessa viikossa ja mulle se oli. Kuitenkin suurin osa tuosta on jotain Mäkkärin autokaistaa ja liikenneympyröiden ympäriajoa, kun Sadun kanssa taas vähän ajelimme Helsingin suunnalla. Ajelin kyllä Tiiankin kanssa Myrkystä jotain maailman epämääräisintä mutkaista ja pimeää metsätietä pyrkiessämme Loimaalle sillä aikaa kun Satu ei katsonut mun huoneessa elokuvaa Pitkä Kuuma Kesä.

En nyt ole varma unohdinko jotain oleellista. Jos unohdin, olen siitä pahoillani enkä tehnyt sitä tarkoituksella.

PS. KISSAA kiitän. Onhan se sentään suurempi kuin Sadun koira.

Satu auttaa mua nyt valitsemaan, mitä otan keväälle. Kun mulla tosiaan on jo seuraavat kurssit:

AY2503 ARCHAEOLOGIES OF SOCIAL LIFE
AY2504 ARCHAEOLOGY OF THE NORTH: LIFEWAYS AND WORLD-VIEWS

Tarvitsen vielä jotain lisää. Voisin ottaa joko pelkän antropologian kurssin:

______
AT2508 PERCEIVING CULTURAL DIFFERENCES
Co-ordinator: Dr A King

Pre-requisite(s): Either AT 1002 or AT 1501

The course develops students' knowledge of anthropology by exploring key topics: concepts of culture, social groups, language use, kinship and gender, symbols, religion and mythology, and ethnographic research. The course also provides basic training in anthropological essay writing.

2 one-hour lectures and 1 one-hour tutorial per week.

1st Attempt: Examination (60%), in-course assessment (40%).
_____

Tuo kuulostaa ihan mielenkiintoiselta.

Tai sitten voisin valita seuraavista kaksi:

Miriam suosittelee mulle tätä, koska se itse tykkäsi siitä:
_____
EL2510 HISTORY OF LANGUAGE IN THE BRITISH ISLES
Co-ordinator: Dr R McColl Millar

Pre-requisite(s): Available only to students in Programme Year 2 or above who have passed EL 1509 or equivalent language courses in other disciplines.

Note(s): This is a 6-week course.

A chronological examination of the linguistic history of the British Isles, including discussion of the emergence, social and cultural development, and (in some cases) extinction of all languages known to have been used in the archipelago from earliest times. The presently living languages (English, Scots, Gaelic, Irish and Welsh) will be discussed in relation to their individual historical developments, their mutual relationships, and their relationships with extinct languages which influenced them in earlier periods. The main focus of the course will not be on internal linguistic history but on the socio-political aspects of language history. Examination of the external history of the languages will illuminate many issues in socio-historical linguistics: mutual influencing of languages, standardisation, diversification, style and register, status of dialects and sociolects.

2 one-hour lectures and 1 one-hour tutorial per week.
1st Attempt: In-course assessment: essay (60%), exercise (30%) and tutorial assessment mark (10%).
_____

Tosiaan, kun viimeksi kuuntelin jotakuta päädyin piirtämään jotain kuolleita otuksia.

Maantiedossa olisi tämä epämääräinen kartanpiirtokurssi:
_____
GG2505 MAPPING AND MONITORING THE ENVIRONMENT
Co-ordinator: Mr L McLean

Pre-requisite(s): Available only to students in programme year 2 or above.

As much as 80% of the information used in decision-making has a geo-based context. Knowledge and understanding of this basic resource can radically improve the effectiveness of every manager, and especially those concerned with Earth recourses and environment. In support of this need the course covers the following: measurement, recording and manipulation of ground-surveyed and remotely-sensed data; approaches to environmental monitoring based on multi-temporal images and/or maps; the storage, manipulation and timely provision of geographical information; methods of analysing and presenting the results through GIS and Geovisualisation. The technical basis will form the foundations of the course, with greater emphasis placed on applications of GI through continuous reference to case-studies at a range of scales (from local to global) both in lectures and practical projects (including preparation of effective maps using appropriate technologies.

2 one-hour lecture per week and 6 two-hour practicals.

1st Attempt: 1 two-hour written examination (67%) and in-course assessment (33%).
_____

Mutta tuo tosiaan kuulostaa vähän haastavalta.

Voisin ehkä myös ottaa jonkun ykkösluokan maantiedon kurssin. Geologiaa en uskalla enää ottaa. Mitkähän muut oppiaineet olisivat kivoja? Tämä on nyt vähän monimutkaista.

MARINE AND COASTAL RESOURCE MANAGEMENT kuulostaa tosi mielenkiintoiselta. Siitä haluaisin ykkösluokan kurssin, mutta se on perjantaisin. Kakkosluokan kurssinkin voisin ottaa, mutta en tiedä milloin sitä on. Oon ehkä rekisteröitynyt sille, mutta sitä ei näy mun lukujärjestyksessä.

Satu saa nyt luvan auttaa, kun se pomppii tuossa patjalla. Teitä ei nyt ehkä kiinnosta, mutta voisin silti raportoida, mitä se neuvoi. Tekin voitte vähän kommentoida tähän ongelmaan, kun ensi viikolla voisin mennä taas keskustelemaan oponi kanssa.

En oikein jaksaisi olla vastuussa noin viiden ihmisen tavaroista, kun ne vain laskevat niitä ympäriinsä ja eivät tiedä minne ja sitten mun muka pitäisi tietää, missä ne ovat ja koska en tiedä, mun pitäisi etsiä ne. Kaikki munkin tavarat vähän katoavat, kun niitäkin siirrellään ja sitten mun vielä pitäisi tietää, missä kaikkien muiden hukkaamat tavarat ovat, vaikken ole edes ollut paikalla, kun ne ovat kadottaneet ne.

Ja sitten kun teen jotain, ihan mitä tahansa pientä niin mulle huudetaan siitä, että miksi olen niin tehnyt. Ja mulle huudetaan siitä, että olen kadottanut esimerkiksi veljeni silmälasit, kun se kännissä laittoi ne ehkä nojatuoliini, jossa oli kasatavaroita. Ja kun mun huoneessa muutenkin oli Tiian tavarat, jotka se otti puoleksi vuodeksi Saksaan (= kolme matkalaukullista tavaraa), Annan koko vaatekaapin sisältö, Sadun satunnaisia tavaroita satunnaisissa paikoissa ja mun Skotlannin tavaroita ja niitä tavaroita joita en kovin usein käytä tai mahdollisesti muista omistavani, kun ne tosiaan ovat lojuneet täällä puoli vuotta ilman että olen nähnyt niitä puoleen vuoteen paitsi nyt ehkä 3 päivää ollut kotona sen jälkeen kun syksyllä lähdin. Ja tosiaan olin nukkumassa ihan toisessa huoneessa silloin, kun Henri ne laittoi "ehkä tuolille".

Rasittavaa. Miten nämä ihmiset selviävät silloin, kun en ole täällä?

"Doala mu gieđa
Njávkka mu niera
Savkal čáppa sániid
Jeđđe litnásit
Leage nu liekkas
vai mon ni galbmo.
Juoiggas vel munnje."

-Sofia Jannok


Pääsin Suomeen! Ja ihanaa, pystyn lisäämään pitkästä aikaa galleriaan merkinnän. En tiedä onko tämä vain joku poikkeustilanne. Tosiaan tuon viime merkinnän jälkeen en ole pystynyt lisäämään ennen tätä hetkeä.

Mutta pääsin Suomeen! Sunnuntain lentoni peruttiin ja sain viiden tunnin jonotuksen jälkeen uudet liput maanantaiksi. Maanantaina lähdin neljältä aamuyöllä takaisin lentokentälle ja tilanne alkoi jo näyttää lupaavalta, kun ne ottivat mun laukunkin ja pääsin turvatarkastuksen toisella puolella business-loungeen odottamaan lennon lähtöä. Jutta tuli kanssani lentokentälle. Sen piti olla sunnuntaina sillä samalla lennolla mun kanssa, mutta sitten se sai eri lennot maanantaiksi. Se pääsi jo koneeseenkin, jossa se istui varmaan tunnin kunnes ne päästettiin pois sieltä, kun ei se kone tahtonut lähteä. Kymmenen aikoihin se pääsi takaisin koneeseen ja se kone lähti Pariisiin.

Minä palasin business-loungeen syömään muffinsseja. Loungessa tutustuin suomalaiseen Anniin ja saksalaiseen Martiniin joiden oli tarkoitus olla samalla lennolla kanssani. Mutta kas vain, sekin lento peruttiin. Eikä meitä edes päästetty ulos loungesta, kun sen ulkopuolella kuulemma oli liian vaarallista, kun ihmisiä oli niin paljon.

Anni soitti uudet liput meille ja sai viimeiset paikat tiistai-iltapäivän Amsterdamin lennolle. Vähän alkoi epätoivo iskeä, sillä tuo oli sitten meidän viimeinen mahdollisuus päästä jouluksi kotiin, koska niitä lentoja oli peruttu jo monta päivää ja kaikki lennot oli sitten täytetty niillä (=meillä) orvoilla.

Tiistaiaamuna, kun katsoin ulos ikkunasta, lunta pyrytti oikein kunnolla ja katu oli täynnä kinoksia. Kuulin, että aamun lennot Amsterdamiin oli peruttu, koska Amsterdam oli mukamas suljettu koko päiväksi lumen takia. Katsoin jo bussejakin etelään. No kentälle oli kuitenkin lähdettävä. Ja sitten kaikki alkoikin sujua! Business-lounge vain harmittavasti oli suljettu. Mutta pääsimme koneeseen ja se pääsi lähtemään. Ja laskeutuikin Amsterdamiin sen verran ajoissa, että ehdimme Annin kanssa juosta jatkolennollemme. Ja sekin lähti! Ja ei siellä Amsterdamissa mitään ongelmaa ollut, kaikki sujui loistavasti.

Laukkujen ehtimistä vähän jännitimme, mutta nekin saimme Helsingissä. Ihan ihmeellistä noiden kahden lentokenttäjumituspäivän jälkeen oli päästä lentämään!

Nyt tiedän, mitä tarkoitetaan sillä kysymyksellä: "menikö lento hyvin?" Jos lentokone nousi ilmaan ja laskeutui sinne minne pitikin niin silloin se lento meni hyvin. Aivan sama oliko matkalla sen verran turbulenssia, että sen vieressä istuneen rouvan punaviinit läikkyivät ympäriinsä. Kunhan kotiin pääsi. Laukkujenkin saapuminen on vain boonusta.

Tänään junailin Loimaalle. Saihan niitä junia pakkasessa märät sukat jalassa odotella puolitoista tuntia (koko ajan olivat saapumassa kymmenen minuutin päästä), mutta kyllähän sitä tiesi, että se sieltä tulisi. Suomessa sentään osataan aurata ja muutenkin selvitä elämästä lumen kanssa ilman, että se on katastrofaalinen ongelma.

Ja nyt tosiaan kuuntelen tuota itselleni joululahjaksi tilaamaa Sofia Jannokin levyä. Vapaa, lyhennetty käännös tuohon lainaukseen, jonka laitoin tuohon alkuun:

"Pidä minua kädestä
--
Kuiskaa kauniita sanoja
--
Pidä minut lämpimänä.
--"

Jos joku osaa saamea vähän paremmin niin saa toki suomentaa vähän paremmin tuon mulle. Mutta nyt oon aika onnellinen. Huomenna on jouluaatto. Ei tunnu siltä. En oikein edes tiedä, mitä se tarkoittaa. Haluaisin mennä serkkuni kanssa perhekirkkoon päivällä, toivottavasti se onnistuu. Sitä ennen pitää viedä mummille kukka vanhainkotiin ja toivottaa hyvät joulut. Sitten syödään mammalla ja tullaan kotiin avaamaan lahjat joiden paketoiminenkin mulla toki on vielä vähän vaiheessa. Kovasti kyllä väsyttää, mutta jos sitä vielä söisi joulutortun ja joisi kahvia niin jaksaisi vielä tänään paketoida.

Mutta tosi ihanaa, musta on että niin montaa oikeasti kiinnosti pääsenkö mä kotiin jouluksi. Kirsten ja Miriam molemmat tarjoutuivat ottamaan mut niille ja Kirsten soitti muutaman kerran lentokentälle ja tarkkaili tilannetta netistä. Alankomaan isäntäperheeni myös tarjoutui ottamaan mut jouluksi, jos jämähdän Amsterdamiin, tekstaili mulle ja kertoi tarkkaileensa lentoani netistä. 16 ihmistä tähän mennessä on tykännyt kotiin-pääsemis-facebook-statuksestani ja monet rukoilivat puolestani.

Ei koskaan ennen kotiin pääseminen ole tuntunut näin isolta jutulta. Nyt vaan vielä toivon, että Martin pääsee jouluksi kotiin vaimonsa ja pienen tyttärensä luo ja voi viedä sen taas luistelemaan.

Ihanaa, lämmintä ja valkoista joulua kaikille<3!
http://www.youtube.com/watch?v=CyA64m_p3PY

Oli rankka mutta ihan kiva päivä. Aamulla en herännyt herätyskelloihini, mutta ne olivat mun sängyssä, kun Kirsten herätti mut. En syönyt aamupalaa ja kärsin siitä sitten kirkossa.

Mutta kirkon jälkeen Liz ruokki ja lämmitti mua niin tilanne parani hurjasti. Tehtiin myös paketteja vanhuksille. Kirsten täytti ja paketoi ne, Liz toimi auttavana kätenä ja mä söin ja katsoin. Sitten nukuin sunnutaitorkut, kunnes Kirsten hakkasi mua tyynyllä ja kysyi suunnitelmaa loppupäiväksi.

Laralla piti olla Ki:lau-kahvilassa pre-leaving party, jonne mua ei oltu kutsuttu, mutta mentiin tosi myöhässä sinne ja havaittiin sen kahvilan olleen poikkeuksellisesti suljettu tänään niin ei mentykään sinne. Mä vaadin kyllä kahvia silti, koska aina olen itsenäisyyspäivänä juonut kahvia ja katsonut, kun presidentti kättelee ihmisiä, joten menimme baariin, jossa oli kahvinkeitin ja Liz osti mulle kahvia ja Kirsten presidenttinä kätteli Liziä. :D

Sitten haimme Subwaysta ruokaa, mutta siellä ei saanut enää siihen aikaan istua sisällä, joten mulla oli taas lihapullaongelmia. Ne eivät vain voi pysyä siellä sisällä, jos en saa istua.

Nyt olen ollut kotona ja tutkaillut mun joululahjaostoksia ihmisille. Surkeimmat lahjat ikinä. :D Mitäs eivät esittäneet toiveita. Onneksi sanoin, että ne saavat jotain tosi kummallista, jos eivät kerro, mitä haluavat. Tosi säälittäviä lahjoja!

(=SUSCDF, Scottish Universities Scottish Country Dance Festival)



Yhyy, näin tosi traumatisoivaa unta ja nukuin paaaaaljon pidempään kuin mun piti. Joten en nyt ole sitten kirjoittanut yhtään tuota kirjoitelmaa. Nyt on aamupala syöty, Miriam vapauttanut suihkun ja Kirsten heittänyt mua sukkahousuilla, että eiköhän ole munkin aika peseytyä!

Mietin, että voin ottaa pienen vihon mukaani ja jos saan isnpiraation, voin siihen kirjoittaa kaikkea poroista, ettei ihan hukkaan mene hyvät ajatukset.

Heippa, lähden suihkun kautta St. Andrewsiin!

PS. Löysin kameranikin. Mutta kaiken muun olen hukannut. KAIKEN.

Aaw, Kirsten nukkuu tuossa pienemmällä sohvalla kippurassa. Oikein söpöltä ja viattomalta näyttää, vaikka on näköjään juonut kaikki maidot sillä aikaa, kun kävin suihkussa.

PS. Olen oppinut uuden sanan! Keijot ovat englanniksi longjohns!