IRC-Galleria

Niin paljon pystyy muutama sana muuttamaan
niin paljon pystyy murtamaan, saada huutamaan
nyt tahdon kysyy sulta vaan vieläkö kaipaat?
vielä joskus mua muistellen vietätkö aikaa?
ja tiedätkö lainkaan miten sua rakastan
ja miten paljon sattuu kun tiedän etten sua takas saa?
miten paljon tahtoisin vaan olla lähelläsi
käsi kädessäsi kuulla lämmön äänessäsi
mut kai meidän on tarkotus erillään nyt kulkee
eri tuulet tuntee, silmät eri sängyis sulkee
jotain tahdon silti aina merkitä myös sulle
ehkä toisiamme joskus mietitään yön tullen
vielki melkein kuulen hyvää yötä mulle kuiskaavan
äänesi ja sen kai ikuisesti tulen muistamaan
mietteiltä usein itseeni vietyy mä en saa uneen
ennen kuin tiedän hänen saapuneen on tähdet sammuneet

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

vielki kasvoistasi kuva palaa aina mieleeni
mietin niit aikoi ja sit sua salaa kaipaan viereeni
mut vaikkei sun kaa olla enää nytte yhdes,
tahdon jotain pitää hengissä ja elää yhteydes
nyt ees tutut sanatkaan eivät enää tunnu samalta
vaan uuvuttavalta, jo hymyilykin tuntuu pahalta
mut ku halataan ystävinä, turtuu haavat ja
samal haluais taas lähtöruutuun palata
mut vaikka vuoksesi itkenkin edelleen joskus,
kaipaan sua lohduks,
tiedän, et vaik muistoillani ruoskisin itseni verille
vaikka yksin juoksisin sittenkin perille (perille)
vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas, rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle

Itken sun tähtesi jälleen
On pimeempää sun lähtösi jälkeen
miks kyyneliä välttelin tälleen?
tuskaansa on aivan turha kätkee sisälleen
Haluun kuulla äänesi jälleen
On hiljaista sun lähtösi jälkeen
ja nyt kun sydän kaipaa taas sua,
vaikken takas saa sua, aina rakastan sua

hämmennys ja pelko, molemmat elämään liittyy
mut kaikki sekava lopult' selvänä piirtyy
ei ikin' voinu arvata toiseen että näin kiintyy
ei menetä mitään vaik täytyy eteenpäin siirtyy
vaik' nyt oon onnistunu kai päästämään irti
tunteita sua kohtaan mä tuun ain' säästämään silti
Pienet hetket sun kaa on mua opettanu eniten
en ite kai mä koskaan odottanu, et miten
paljon asioita oppii arvokkaana pitämään
sen arvoisena pidän mieltä valloittavaa ikävää
en haluu koskaan joutuu kadottamaan, mitä mä
oon saanu sydäntäni pahoin haavoittamal itämään
jos kävelemään sattunut tielläni sä et oiskaan
oisin ollut yksin, pääs vieläkin äänet toistaa
sit, kun lähdet kulkemaan, tiedän, et lähde pois, vaan
sä meet toista tietä ja sielläki tähdet loistaa