vain muistoni voi enää tuoda takas
ne hetket, jotka vietin kun olin sun luonas,
rakas
vielki muistan, kuinka painoit hiljaa huulet mun suulle
mun sydän ei koskaan kuulunu muille ku sulle
Peilistä alkaa katoon mun kuva jo vähitellen
Päivät punasella tussil valokuvii väritellen
Käy aika vähiin ellen mä tuu pian takas järkiin
Mut tartun vodkapulloon vedän ykkösellä lärviin
Mä alan nauttiin tästä, ei enää mikään estä
On vaikee irti päästää, sairaasta elämästä