IRC-Galleria

Pahoitteluni, hyvät ystävät (etenkin Anne) - edellisestä päiväkirjamerkinnästä on vierähtänyt aikaa jo aivan liian paljon. Kaikenlaista on tapahtunut, vielä enemmän tulee lähipäivinä tapahtumaan.

Nyt on sitten ostettu jo sänky, sohva ja ruokailuryhmä keittiöön. Teeman astiastokin odottaa käyttöönottoaan verhojen sun muiden kanssa kauniissa kasassa.
Mutta hei, vähän takasin päin! Mikä astiasto, mitkä huonekalut? MIKSI?
No, kaikkihan alkoi siitä, kun toukokuun jälkeen Salla ja Henri aloittivat muutaman kuukauden yhteisen taipaleensa jälkeen jakson, joka käsitti yhteisen elämän allekirjoittaneen vanhempien kattojen alla vanhusten ollessa milloin missäkin - isä lomailee tyytyväisenä mökillä, äiti taas lähti viikon työkeikkansa jälkeen muutaman päivän varoitusajalla Norjan maisemiin. Niimpä nuoripari pääsi tutustumaan yhteisen yksityiselämän saloihin, hankaluuksineen kaikkineen. Kauppakäynnit, ruokailuhetket kahdenkesken keittiössä ja sitä seuranneet tiskaustuokiot alkoivat pikkuhiljaa johtamaan hulluun ajatukseen; Tämähän voisi todella olla tässä.
Näin alkoi puolivakavalla mielellä asuntoilmoitusten selailu Porin alueen välittömässä läheisyydessä. Vuokrat tuntuivat kuitenkin jo kerrostaloissa melko haastavilta. Mutta hetkonen, mikä on tuo kumma naapurikunta tuossa vieressä? No, sehän on Ulvila. Sehän on se, jonne Henrin sisko taannoin perheineen jo muutti.
Tuossa lapsuuteni tuttavuudessa vuokrat näyttivät olevan järkevämmällä tasolla, ja jopa oman rivitalohuoneiston vuokraaminen tuntui ensimmäistä kertaa täysin mahdolliselta vaihtoehdolta.
Näin asiaa pohdittuamme viimein tartuimme tuumasta toimeen, ja lähetimme hakemuksen Ulvilan kaupungin isännöintipalvelulle. Hetken kuluttua puhelinsoitto tulikin: "Tällä hetkellä on vapaana yksi hakuanne vastaava asunto. Haluaisitteko tulla tutustumaan siihen?" Ilman muuta! Tällöin elettiin heinäkuun loppua, ja astellessamme tuon huoneiston ympäristössä ennen itse asunnon näkemistä, kiinnittyi huomiomme jo täydelliseen idylliin, kodikkuuteen ja siisteyteen, jonka kiinteistön piha viesti vieraalle.
Itse asunto, tuo 62:n neliön saunallinen kaksio, miellytti molempien silmää heti. Tilavine olo- ja kylpyhuoneineen se tuntui melkein unelmalta. Myöskään erikoista eteistilaa ei sopinut jättää huomiotta. Mietittyämme asiaa muutaman päivän päädyimme siihen, että kyllä, tästä se vuokrasopimus tehdään!
Tämän viikon alussa kirjoitimme sitten nimemme papereihin ja saimme tuon todeksi muuttuneen unelman avaimet käteemme. Oma koti!

Lisäksi Henri sai käytännössä katsoen vakituisen työpaikan, ja tutustuimme molempia miellyttävään koirarotuun, bracco italianoon. Nyt muokkaamme asuntoamme näköiseksemme säästöjen avulla. Kun tämä projekti on valmis, aiomme aloittaa säästämisen uudelleen - vuoden vaihteen tienoilla perheemme saa jatkoa yhden jäsenen verran. Tulokasta odotetaan kaikessa karvaisuudessaan kovasti, varmasti jo joulukuun alussa onnelliset "vanhemmat" ovat täysin täpinöissään. Tuo tulokas on siis bracco italianon urospentu!

Näissä tunnelmissa siis tällä kertaa. Nyt taidan mennä suihkuun ja sen jälkeen odottelen jo työn raskaan raatajaa kotiin tulevaksi. Adios, amicos!